...että on aika laittaa viisumin jatko hakuun!

Nyt näyttää, että paperikasa on pienempi kuin viime kerralla. No, lääkärintodistusta ja keuhkoröntgeniä ei tarvita, mutta samoilla eväillä edetään.

Mutta nyt jännistyskerrointa kasvattaa isomman mittakaavan kuviot: ns. "laman/laskukauden" takia Maahanmuuttobyrokraatti(tm) saattaa kertoa, että joku kiwikuski tarvii miun paikan. Aika näyttää...

Paperisotalänsirintamalla jatkaen, veroihmisille pitäisi lähettää heidän tarvitsemansa kaavakkeet. Veroilmoitus pitäisi täyttää. Wanha kansa kertoo, että vuosia sitten täällä oli käytössä veroehdotus, mutta jostain syystä verohallinto otti askeleen tai pari taaksepäin.

Elämä jatkaa raiteillaan, päätepysäkkiä ei näkyvissä. Kunhan tuo viisumiasia selviää, niin sitten on tiedossa uutta suuntaa. Mutta palaillaan tuohon myöhemmin.

Eipä ole henkilökohtaista juttua kerrottavaksi, ei ainakaan tästä aiheesta. Mutta pari tämänviikkoista rahatarinaa täältä puolen palloa. On osa ollut jo Suomenkin uutimissa!

Bonnie ja Clyde miljonääreinä

Rotorualainen huoltsikanomistajaparilla oli vähän rahavaikeuksia. Vierailu Westpacin konttoriin ja heille myönnettiin 10.000 dollaria "tilinylitystä". Pankkitäti teki vain pienen näppäilyvihreen: kymppitonnin sijaan heidän tililleen siirrettiin 10 miljoonaa NZ-taalaa!

Herrasväki päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja siirsivät osan rahoista toiselle tilille, ilmoittivat sukulaisilleen "matkoilla" ja katosivat maan päältä.

Pankki sai siivottua takaisin suurimman osan rahoista, mutta B&C lähtivät käpälämäkeen 3.8 milliä taskussa. Jonkinlainen havainto heistä on Hongkongista...

Leluja hiekkalaatikolle

Erään nuorenparin 3-vuotias pikkupiltti päätti leikkiä isukin tietsikalla sillä aikaa kun vanhemmat ottivat päiväunia. Torkkujen jälkeen äippä huomasi pari sähköpostia saapuneen.

Ensimmäinen oli paikallisen Huuto.Netin (TradeMe) ilmoitus voitokkaasta huudosta. Toinen oli myyjältä "Onneksi olkoon! Tulet pitämään tästä kaivurista!"

Piltti oli ostanut isukin Trademe-tunnareilla 20.000 dollarin kaivurin! Ehkä siten saa hiukan respeksiä päiväkodin hiekkalaatikolla

Osta traktori, maatila kaupan päälle!

Wanhempi pariskunta päätti myydä maallisen omaisuutensa ja lähteä maailmaa kiertämään. He ottivat TradeMe:n avukseen. Mutta lähestymistapa oli rohkeahko:

Myyntiin meni traktori yhden (1) dollarin varauksella ja kaupan päälle saisi maatilan rakennuksineen maineen kaikkineen!

Haastattelujen mukaan pari ensi päivää olivat olleet vertahyytäviä. Kahden päivän jälkeen korkein tarjous oli $1.50! Mutta sitten paikallinen radioasema sai vihiä aiheesta ja nyt perjantaina, kaksi päivää ennen sulkeutumisaikaa hinta on noussut 233.000 dollariin, joka ei ole kaukana arvioidusta maatilan arvosta 260 kilotaalaa. Juttujen mukaan pariskunta on tyytyväinen.

Hyvää viikonloppua! Täällä on talvi: tulossa kylmä +3C yö! Ja näiden talojen eristykset on syvältä...

Olipas toiminnantäyteinen aamu!

Kolleega "Poppa Joey" ajoi viimeisen lastinsa maanantaina, tasan kaksi viikkoa lekurin diagnoosista. Maorihepun monttubileet olivat tänä aamuna. Tästä johtuen aloitimme aikaisin, jo klo 4.30, vain rahdataksemme muutaman kuorman soraa paikasta A paikkaan B. Tämän jälkeen me suuntaisimme kohti hautausmaata.

Miulla oli aamun viimeinen lasti päällä, kun köröttelin motarilla aamuruuhkan alkaessa alta satasta. Kahden moottoritien risteyksessä, sellaisessa väärinpäin-Y:ssä, pitää hölmösti täydessä vauhdissa vaihtaa kaistaa vasemmalle ("pimeälle puolelle"). Juuri kun heitin vilkun päälle: PUUM! Renkaan pitopinta päätti lähteä irti! Näin peilistä kun renkaan ilmanpaine Ajaxin tapaan räjäytti lokarin alta lian (kuran ja saven) pois ruskean pilven muodossa, renkaankappaleiden lennellessä kaistojen poikki.

Nappasin kattovilkun päälle ja aloin suuntamaan kohti tienreunaa kaikkien neljän kaista yli. Kahden metrin siivu kulutuspintaa oli vielä toisesta päästään kiinni renkaan jämissä ja hakkasi melkoisella paukkeella lavan alaosaan.

Kärry parkkiin ja soitto pomolle, jotta joku toisi sahan, että saisin jämät irti. Melko heti kurvasi paikallisen Liikkuvan Poliisin yksikkö ihmettelemään miksi kuorma-auto seisoo moottoritiellä. Selitin tilanteen ja konstaapeli jäi odottelemaan, jotta saan auton taas liikkeelle ja ulos ekasta liittymästä...

Allenin piti tuoda generaattori ja kulmahiomakone, mutta laitteita ei ollu saatavilla. Siinä sitten seuraavat puoli tuntia rautasahalla auton alla hinkkasin kumia irti, Allenin suihkutellessa löytämäänsä saippuavettä liukasteeksi.

Loppujen lopuksi pääsin takaisin varikolle, palautin paperihommat ja oman auton keula kohti kotia.

Matkalla kotiin, vähän ennen moottoritien loppua ohi suhahti savuttava, tummennettu ja madallettu Pimpattu Paku(tm). Motarin lopussa on T-risteys ja liikennevalot. Ohittaja ehti valoista ennen miuta ja punaisissa odotellessani kattelin, kun savu yltyi yhä mustemmaksi ja sitten löikin lieskat! Edelleen punaisissa tarkkailin, kun pakettiauto kurvasi jalkakäytävälle ja miehet hyppivät ulos. Nappasin penkkini takaa sammuttimen ja odottelin vihreää valoa.

Hetikohta kun pääsin paikalle, oli tietyömaalta tuotu sammutin ja takatilan poppivehkeet oli saatu kylmemmiksi. Eipä ollut sammutusmies Tompalle käyttöä...harmi... :)

Joey oli firman pitkäaikaisin kuorma-autokuski. Arvostettu herrasmies. Hautajaisiin lähti firman kaikki kuskit ja moni moni muu. Joey sai viimesen kyytinsä oman kuormurinsa lavalla vaimon istuessa kartturin paikalla ja parhaan työkaverin ajaessa.

Oli hiukan turistiolo näissä maori-tyyppisissä hautajaisissa. Vanha Joey oli jo montussa kun pääsimme paikalle valehtelematta kahden kilsan kävelyn jälkeen. Kansa lauloi jotain kansanlaulua, sitten pappismies puhui jotain. Tapahtuma oli ns. kaksikielilähetys: lause ensin maoriksi ja sitten englanniksi. Seurakunnan (tahi maoriyhteisön?) apulainen piti agressiivisen oloisen loitsunluennan ja sitten perheet ja ystävät pitivät pikku puheita ja heittivät santaa arkulle.

Firman porukka, joka oli ainakin puolet juhlaväestä, kerääntyi viimeisenä haudan ympärille ja Iso Pomo lausui muutaman sanasen. Koko ajan haudankaivajat olivat odottaneet vuoroaan. Töihin he eivät päässeet. Väki oli jo hajaantunut, kun vielä toistakymmentä työkaveria kerääntyi montun ympärille pistivät tupakaksi, heittivät takkinsa sivuun ja alkoivat lapioimaan hautaa umpeen!

Varsin mielenkiintoinen tilaisuus. Jäi hiukan hässäkkämäinen mielikuva, mutta tämä vain "länsimaalaiseen" kaavoja seuraavien hautajaisten ollessa ainoa kokemus tältä saralta.

Juhlakansa siirtyi muistojuhlaan, jota maori-kolleega töistä kuvasi: "Siellä isot rumat maorimiehet juo, syö, juo lisää, tappelee ja sitte itkee toistensa olkia vasten 'sorry bro hitting you...I love you bro'"

Jätin nämä pippalot väliin...

Pitkästä aikaa kirvesvartta...

Viime kirjoituksen jälkeen, seuraavalla viikolla, hankin itelleni lipun Kings of Leonin keikalle. Tiesin soitinyhtyeen, tunsin musiikkia, mutta silti poppoo oli jotenkin tuntematon. Jostain syystä takaraivossani raapi ajatus "Hansonin veljekset"... Piruiksi meni noikin tunteet!

Keikka oli mitä mainioin! Luulin ostaneeni istumapaikan, mutta hanurini irtosi siitä heti ensimmäisen kappaleen aikana, eikä juuri takaisin palautunut koko keikan aikana. Eikä tainut kukaan muukaan istua, oli sen verran vallaton yleisö! Alla esimerkki tilaisuuden tunnelmasta...

Tuli arkipäivä, tuli muutama. Tuli pääsiäinen, tuo kirjavia muniaan kantelevien pupujen juhla. Kaupassa kinderit ja kirkossa kristukset. Ja Tomppa matkalla maalle...

Neljän päivät vapaat tunkkaisessa kaupungissa eivät kiinnostaneet pätkän vertaa, joten suunnaksi varmistui Coromandel ja Waikawaun biitsi.

Venytin lähtöä torstai iltaan, vain odotellen liikennepaniikin haihtumista. Iltakahdeksan startti olisi tiennyt Einsteinin lakeja (kappaleen liikkuessa hitaammin, myös aika kuluu hitaammin...tai jotain...) tottelevan kulkuneuvoni oletetun saapumisajan olevan keskiyön paikkeilla, joten otin muutaman tunnin tirsat heti tunnin ajon jälkeen. "Rays Rest" on levähdysalue Thamesinlahden rannalla.

Aamulla ennen kukonlaulua kääntyi starttiavain ja matka jatkui. Perille saavuttuani hakeuduin rauhalliseen nurkkaan, äänenkantamattoman päähän telttaperheistä. Siihen kun Isuzun parkkeerasin, ei se siitä sitten kolmeen yöhöm liikkunutkaan.

Auton isäntä liikkui sen verran, että tein kolmen tunnin, kymmenen kilsan pikalenkin merkittyä reittiä pitkin. Se tekikin oikein hyvää Joulunajan rasvakertoimille. Polvet huusivat Joulua muistellen hoosiannaa paluuosuuden kahden kilsan jatkuvan alamäen vuoksi.

Wanha wanha traktori. Merkki tuntematon.

Waikawaun ranta on kolmen kilsan päässä, 350 metriä alempana

Kuolemanloukku...

Paluumatkalla Aucklandiin otin paremman katsannon
Coromandelin kultaryntäyksen aikaisiin tunneleihin.

Tämä nousee kymmenen metriä suoraan ylöspäin. Näkyvillä
ovat vielä portaiden jäänteet ja hakun jäljet katossa

Eilen oli ko. englantilaisorkesterin musiikkiesitys Vector Arenalla. Hommasin lipun edellisenä iltana Huuto.NZ:sta 110 dollarin hintaan (44 euroa), joka ei ollut loppuunmyydystä keikasta paha hinta laisinkaan! Istumapaikka oli tosin takakatsomon piippuhyllyllä, joka ei kuitenkaan osoittautunut hassummaksi paikaksi...

Lämppärit tuli ja meni ja sitten oli ehdottomasti parhaimman keikan ikinä aika! Simppelisti sanottuna kokonaisuus oli erinomaisen toimiva: hittejä toisensa perään, äänentoisto huippua, videotykit valaisivat valkokankaat live-kuvalla ja kaikki lisämausteet päälle!

Kun kappale nro 3 oli hlö.kohtaisesti odottamani, punaisilla lasereilla maustettu "Clocks", aattelin notta tässäkö tää nyt sitten oli? Väärin, niin väärin!

Show jatkui nousujohteisesti loppuun asti. Esim. Uuno Turhapurolta kuulostava "God Put a Smile Upon your Face" sai hymyn miunkin naamalleni. "Yellow" toi yleisön päälle jättimäisiä (2m) ilmapalloja, jotka rikkoutuessaan sylkivät ilmaan keltaista konfettisilppua.

Puolessa välissä aikajanaa, soitinyhtye lähti lavalta kiertämään permantoa ja tervehtimään yleisöä. Matka jatkui areenan takaosaan ja ylös piippuhylle, jossa oli 2x5 metrinen lava, josta herrat soittivat muutaman kappaleen mm. joku NZ euroviisukipale, The Monkeesien "I am a believer"!

Viihdykettä tuli koko rahalla ja vielä paljon enemmänkin! Alla omia ja lainattuja medianäytteitä eiliseltä. Nyt on kiikarissa ensi viikon Kings of Leon -keikka ja 100 dollarin piippuhylly...

Ps. Pakko on kehua Chris Martinin esiintyjän- ja yleisönhallintakykyjä! Kattelin äsken CP:n Sydneyn ulkoilmakeikkaa: kesken Fix You:n Martin jättää lavan, ottaa helvetinmoisen spurtin tantereen takaosaan (110 kiloiset henkivartijat jäivät kakkosiksi), hyppää yleisön sekaan ja jatkaa juoksua tuhat ihmistä kintereillään! Kaaos oli melkoinen... :)

Uutisissa on ollut jotain erilaista:

Kolmisen vuotta sitten maajussi löysi ojanvarresta pääkallon. Mallikansalaisena soitti virkavallan paikalle, joka jatkoi siitä. Oikeuslääkäri totesi, että kallo oli kuulunut noin 45 vuotiaalle valkoiselle naiselle, kuolinsyy tuntematon. Ja tapaus oli jo vanhentunut jonkin aikaa sitten: noin 300 vuotta sitten.

No mitäkö tässä? Ongelma on, että nykytiedon mukaan Kapteeni Cook rantautui näille nurkille 30 vuotta naisen kuoleman JÄLKEEN ja valkolaisten ensimmäiset siirtokunnat pystytettiin vielä 70 vuotta siitä! Mistä on tuo kallo tiensä tänne löytänyt, se on suuri kymysysmerkki!

Abel Tasman "löysi" Uuden Seelannin yli sata vuotta ennen Cookia, mutta Tasmanin seilaamat rannat eivät ole lähelläkään kallon löytymispaikkaa. On aavistuksia, että Tasman laski jalkansa NZ:n kamaralle, mutta paikallisten tervetulotoivotus keihäiden muodossa ei antanut Abelin ryhmälle rohkeutta jatkaa.

Lisätutkimukset/arvailut ovat käynnissä ja tuloksia odotetaan mielenkiinnolla...kas meneekö lukion hissan kirjat uusiksi?

Oli perjantai synkkä ja sateinen päivä ja klo 13 pomot puhalsivat pillejään työpäivän päättymisen merkiksi! Aikainen viikonloppu ja pois Aucklandista. pikainen karttailu asetti kurssin kohti Glinks Gullya, noin 200 km / 3 tuntia Aucklandista pohjoiseen.

Aikainen lähtö armahti miut perjantairuuhkalta ja olin GG:ssa suht ajoissa. Siellä on pienimuotoinen leirintäalue, saapuessani paikalla oli kaksi eläkeläispariskuntaa...joten ei turhan ruuhkaista! Kun omistajakin aikanaan tuli paikalle, ilmeni, että GG:ssa on viisi vakituista kotitaloutta ja kesän ajaksi tuo luku kymmenkertaistuu. Tästäkin huolimatta riittää jokaiselle kotitaloudelle kaksi kilsaa omaa hiekkarantaa...

Näkymä kallion laelta. GG on vasemmalla. "Kallio" on väärä sana. Kaikki tuo
ruskea on kovettunetta hiekkadyyniä. Helposti rapsutettavissa...

Näkymä pohjoiseen

Isännät kalastamassa...

Ensi kerran törmäsin "torpedokalastukseen". Sähkökäyttöinen torpedo vetää todella pitkän siiman ja parikymmentä koukkua merelle, tässä tapauksessa 1500 metriä. Kun asetettu aika täyttyy, moottori pysähtyy ja siima kelataan vinssillä takaisin.

Muutama snäpperi tarttui syötteihin

Isännät, torpedo ja kulkuneuvo

Paluumatkalla löytyi vesiputous...

...Ja komea kukko

Kämppäkaveri on sekaantunut Aucklandin julkkispiireihin. Tuossa jo monia viikkoja sitten Linda piti simppelin illallisen ja yksi vieraista oli hemmo nimeltään Ken Ring:

Ken on "sammakkomies". Hän ennustaa säätä koko vuodeksi. Mutta toisin kuin Kympin Uutisen loppukevennys, Ken perustaa ennustuksensa isompiin kuvioihin kuin sammakonreidet. Maa, ilmakehä, Kuu ja planeetat...ja Aurinko. Kävin hänen kanssaan pitkän jutustelun aiheesta ja perustana ennustuksille on matemaattiset mallit, jotka taas perustuvat edellämainittujen tekijäiden keskinäiseen vuorovaikutukseen.

Lukion laaja fysiikka ja matikka ja aikanaan opitut sään peruskuviot (mitkä ei tosin toimi Aucklandin säässä!) saivat Kenin jutut vaikuttamaan uskottavilta. Mutta säätähän EI voi ennustaa tarkasti pitkällä aikavälillä! Niinhän se Föhrin Juha on sanonut...

Mutta tuli perjantai ja 27. helmikuuta. Ilta. Ulkona tuulee ja sataa kaatamalla. Ja mitäpä Kenin kirja (painettu 2008) kertoo tälle päivälle: "Stormy. Thunderstorms likely." Myrskyä. Melkoisen hyvä arvaus/ennustus! Ja sitten vertasin Kenin kirjan sääkarttaa ja MetServicen tilannekarttaa:

Kartta vasemmalla on valokuva kirjasta ja oikealla sääpalvelun kuva. Heti huomaa, että matalapaine Seelannin yläpuolella ja toinen oikealla alhaalla, Tasmanian eteläpuolella ovat hämmästyttävän lähellä ennustettua!

Ken kertoi, että hänen ennustuksensa menevät 70-85 prosenttisesti oikein. Ainakin suurin piirtein. Jokaista sadekuuroa ja kukkulan lämpötilaa ei voi tietää. Mutta kaiken kaikkiaan melkoisen vaikuttava opus!

Kömpelö, mutta hauska käännös täällä.

Tuossa vasemmalla olevan Sijanti-laatikon sisältö on nyt päivitetty!

Homman hoitavat automaattisesti miun Nokia E65 ja GPS-mötikkä. Pikku ohjelmanpätkä lähettää GPS:ltä haistamansa sijaintini kolmen minuutin välein datayhteyden yli GPSGate.Com:in palvelimelle, josta se näppärästi liimataan Google Maps:in karttaan!

Tämä kaikki, jos vain muistan laittaa systeemit pyörimään...

Ja se Aucklandin sää...

Koko päivän keli oli ollut 26 plusasteen pintaan ja koskeusprossa 95:ssä. Naapurin GreyLynnWeather -sivu kertoo myös, että paljon puhumani UV-indeksi oli jossakin vaiheessa päivää 16!

Ja nyt kello on 23.40, ulkona sataa ja lämpötila +24C...

Tulin juuri Ginan (ARG) läksiäisistä. Guillerminahan asui pari viikkoa saman katon alla kun oleskelin Karangahape Rd:n osoitteessa. Ja sen jälkeen ollaan nähty muutaman kerran Wellyssä.

No Gina hyppää aamulla Brunein koneeseen, viettää 10 päivää Borneon sademetsissä ja sitten suunnistaa tuntemattomaksi aikaa Thaimaaseen. Ja Ginalle NZ oli tasan toinen maa missä on vieraillut. Kovasti oli innoissaan!

Mutta nyt unta kaaliin, viiden tunnin päästä olis herätys....