<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Torstaiaamuna herätyksen jälkeen otin mopon alleni ja lähdin pöristelemään vajaan kolmenkymmenen kilsan matkaa kohti Haad Rinia, jonne Jones oli tullut jo pari päivää aikaisemmin. Olin jo edellisiltana vienyt rinkkani Joni kämpille, joten nyt mukana oli vain vähän kamaa. Ja hyvä niin, koska oli Songkranin, eli paikallisen Uuden Vuoden aika!

Sonkrania vietetään Huhtikuun 13. ja 15. päivän välisenä aikana, vaikka perinteisesti se olisi ajalle sattuvan täysikuun aikaan. Kyseinen taivaankannen ilmiö sattuu kuitenkin usein ko. ajankohtaan, kuten myös tänäkin vuonna. Juhlan kuvaan paraatien yms. lisäksi kuuluu yletön vedellä lotraaminen. Ideana on huuhtoa pois vanhan vuoden pölyt ja viilentää oloa kuumana vuodenaikana. Ja tämän paikalliset osaavat erittäin hyvin! Kukaan ei saa armoa: vettä saavat lavataksien matkustajat (ja kuski, jos ei pidä ikkunaa kiinni), poliisit, mummot ja vaarit!

Ajomatkallani otin osumaa lukemattomista paikoista pitkin tienvartta. Vähän väliä oli kulkijoita odottamassa vesiletku, tynnyri, ämpäri tai muu vastaava väline, valmiina kastelemaan tienkäyttäjä päästä varpaisiin ja takaisin. Jätin mopon Haad Riniin ja lähdimme 2-päällä kohti Thongsalaa, jossa kaikki päivätapahtumat olivat. Ja kuten minullekin, niin meidät pysäytettiin usealla "tarkas(telu)tuspisteellä". Toisena tärkeänä perinteenä on kasvojen pölyttäminen talkilla tai talkkipuurolla. Thonsalanissa Jones palautti mopon vuokraamoon ja vietimme sen jälkeen märimmän päivän ikinä!

Iltaseitsemältä olimme takaisin Haadrinissa, jossa oli vuorossa maailmankuulut Full Moon -bileet. Tämän historia on 80-luvun lopulla, jolloin erään rannalla olevan guesthousen pitäjä piti ystävälleen läksiäisjuhlat, aivan sattumalta täysikuun aikaan. Silloiset 50 hengen bileet ovat kasvaneet parhaimmillaan 20.000 ihmisen, koko rannan valtaaviksi massajuhliksi. Noin 700 metrisellä rannalla on useita (parikymmentä?) rantabaareja, jotka viihdyttävät bilehiiriä omalla pikku kaistaleellaan. Tekno pauhaa pitkälti yli turvallisten desibelirajojen, ihmiset pomppivat, juovat virvoitusjuomia, tulenpyörittäjät polttavat vähiä säärikarvojaan, kymmenmetrinen tuliseinä muistuttaa missä olemme...kaikilla on ihan pirun hauskaa! Viuhuvia diskovaloja tuuraa täydellisesti suoraan yläpuolella paistava täysikuu...

Allekirjoittanut hiippaili kotiovelle ajoissa aamulla puoli kuuden aikaan. Miulla oli tavoite olla paikalla auringonnousuun, mutta pitkä päivä verotti olemattomia seisomalihaksia. Alkomahooli ei ajanut possua kotia, vaan 19 tuntia jatkunut vesipyssyn kanssa juokseminen, jääveden väisteleminen ja rantahiekalla pomppiminen vei miehestä mehut. Joni oli palannut kämpille jo seitsemän tuntia aikasemmin ison väsymyksen saattelemana. (Syyksi ilmeni seuraavana päivänä havaittu pieni lämpöuupumus. Toim.huom.)

Perjantaina, Jonin viimeisenä rantapäivänä, oli miehillä ohjelmassa 4 euron perinteinen thai-hieronta. Helsingin Kallion "tyyli" ei ollut se mitä saimme, vaan tunnin sessio sisälsi suht normaalin hieronnan lisäksi mm. sormien ja nivelien naksauttelua, minkä-lie-hermoratojen aktivoimista ja lähinnä judosta tutuksi tulleita venytysasentoja. Jäykkä kroppa taipui omistajansa yllättäen aivan uusiin ulottuvuuksiin! Tämän jälkeen olo oli mukavalla tavalla "irtonainen"...

Harmittavasti Jonin Full Moonit menivät vähän penkin alle tuon oletetun lämpöuupumuksen takia... Ja huomenna lauantaina on Joneksella edessä 13 tunnin matka Bangkokiin, josta maanantaina lento Suomeen. Niin se kymmenen viikkoa meni notta sujahti: kuusi maata, lähes 300 tuntia junissa,  yli 14.000 kiskokilometriä, satoja, ellei tuhansia kilsoja busseissa, takseissa, lava-autoissa, tuk-tukeissa, parikymmentä eri yöpaikkaa ja lukemattomia helvatan hauskoja hetkiä!!!