Tomppa Tours tarjoaa elämyksiä Myanmarissa, tuossa hymyilevien ja ystävällisten ihmisten, kymmenien heimojen ja oopiumviljelmien maassa. Koet selkärankaa hiveleviä bussimatkoja läpi korjaamattomien valtateiden ja tutustut automalleihin, joista isäsi uneksi nuorena. Jos et ole vielä kokenut matkaripulin ihmeellistä maailmaa, nyt on sen aika. Kaikki tämä yhdessä sotilasjuntan matkustusrajoitusten ja länsimaiden boikotin kanssa saa silmäsi auki aivan uudella tavalla.
Matkan ajankohta: 5.5.-19.5.2006
Majoitus: * ja ** majoitusvaihtoehdot, ajoittaisella sähköllä
Matkan hinta: noin US$400 (sekaisin kyat tai US$)
Matkan hinta sisältää lennot, majoituksen ja bussikyydit kohteiden välillä
Matkaohjelma:
5.5.-8.5. Yangoon
Myanmarin oletettu pääkaupunki Yangoon tarjoaa sinulle ihan jotain uutta. Törmäät lukemattomiin rahanvaihtajiin, väistelet maksullisia oppaita ja lopulta vaihdat paikallista valuuttaa cafen yläsalin sivupöydässä. Sähkökatkon aikana ja virallista kurssia parempaan hintaan, tottakai. Koet myanmarilaisten ystävällisyyden ja välittömyyden useasti päivien aikana. Tutustut pariin Myanmarin kymmenistätuhansista pagodoista. Olet myös englannintunnin tähti.
9.5.-11.5. Mandalay
Saavut 15 tunnin rentouttavan bussimatkan jälkeen Mandalayn kuumaan kaupunkiin. Ohjelmassa polkupyöräilyä ja hikoilua. Käyt vankeustuomion saadeiden artistien esityksessä ja koet paikallishallinnon sähkön säännöstelyn aiheuttamat kiemurat.
12.5.-17.5. Nyaungshwe, Inle Lake
Vajaan 12 tunnin mieleenpainuva vuoristoreitti pitää ajatuksesi kirkkaana ennen kuin on jokaisen ulkomaanmatkan pakollisen osuuden, matkustajaripulin vuoro. Menetät kolme iloista päivää tutustuessasi tähän sisuskalusi puhdistavaan ihmeeseen. Viidentenä päivänä käyt kahdeksan tunnin veneretkellä Inle-järvellä ja näet paikkoja, jotka Indiana Jones näki viimeksi. Melkein.
18.5.-19.5. Yangoon
Rikot bussimatkailun henkilökohtaisia ennätyksiä tällä 19 tunnin maratoonimatkalla takaisin pääkaupunkiin. Opit, ettei aivan joka asennossa pystykään nukkumaan. Näytät ylpeänä passisi paikallisille viranomaisille useammin kuin kerran. Pääkaupungissa ostat viimeiset tuliaiset: paikallista rock-suuruutta ja tekstiilejä, ja valmistaudut paluulentoon arvaillen isokokoisen kamerasi aiheuttamia kysymyksiä.
MATKALLA MYANMARISSA
5.5.2006 1.päivä
Saapuminen Myanmariin oli mielikuvana seuraavanlainen: tiukka tullimies utelee matkan tarkoitusta ja on mahdollisesti kiinnostunut järjestelmäkamerastani. Todellisuus: hymyilevä tullinainen kirjoitti tietoni tietsikalle ja toivotti hyvää oleskelua Myanmarissa! Passintarkastuksen jälkeen olin kahdella vaiheilla, notta tullatako kamerani? Useassa lähteessä oli mainittu, että kännykät, nauhurit, soittimet ja kamerat pitäisi ilmoittaa maahantullessa. Läppäri, Nokialainen ja iPod oli suosiolla jäänyt Bangkokiin, mutta kaksi kameraa oli matkassa. Päätin mennä vihreää linjaa. Kukaan ei kysellyt mitään. Jo tätä ennen, reppuani odotellessani, oli viereen tullut jutustelemaan miekkonen hameessa. (=longuyi, paikallinen sarong, jota miehet ja naiset käyttävät. Ja keliä katsellessani ymmärsin miksi.) Jutusteli niitä näitä ja lopunperin tarjosi automatkaa keskustaan US$3, joka on sama hinta kuin takseilla, joten suostuin. Hiace-minibussin kyydissä "Travel Planner" Kyaw Kyaw kertoi kaikkea maan tavoista, liikenteestä, kaupungista, rahanvaihdosta, kielestä, jne. Matka vei suoraan haluamaani paikaan, Haven Inniin (a/c, kh, jk, kahvit, ap, US$10). K.K. tarjosi kyytiä, samaan hintaan, jos H.I.:ssa ei olisi huoneita. Sellainen kuitenkin löytyi, joten palveluksia ei sen enempää tarvittu. Kaikesta hämmästyneenä meinasin unohtaa maksaa matkan..!
Haven Innissä oli heti ovella vastassa paikan pitäjä Dr Thun, joka ohjasi saman tien huoneeseen. Huone oli ok, joten palasin autolle hakemaan reppua, jonka joku poitsu jo ottikin ja kiikutti sisälle. Dr Thun pyysi passini ja kertoi kahvin odottavan huoneessa! Ajattelin lähteä pikkukierrokselle katselemaan paikkoja. Läheisessä kiinalaisessa nautittu aterian hintoja: Myanmar-olut 1800K, sweet&sour chicken 1500K, riisi 300K, pullovesi 200K (1000K on noin us$1)
6.5.2006 2.päivä
Aamupala olikin mahtava. Pöytään kannettiin enemmän syötävää, kuin keskikokoinen mies jaksaa syödä:
-kahvi, tee (pika)
-"dregoni", näytti greipiltä, maistuu miedolta (Jones tietää!)
-aplarimehu
-banaani
-pannarisuupaloja
-papaijaa
-ananaspaloja
-2 paahtoleipää+voi+hillo
-stickyriisi-paloja kookosraasteella (kahta erilaista)
-pehmeitä, ikäänkuin voitaikinarullia
Aamupalan jälkeen otin kamerakamat kantoon ja lähdin katsomaan keskustaa. Sule Payalle (=Buddhalainen temppeli, jonka väitetään sisältävän "Buddhan osia". Naitä MM:ssa riittää) päästyäni oli vastassa Hotelli ja Turismi Ministeriön virallinen opas. Hän näytti kirjaa, johon turistit olivat kirjoittaneet suosituksiaan, myös suomeksi. Pienen juttutuokion päätteeksi kieltäydyn palveluksista, koska teen mieluusti itse omat kierrokseni. Kaikesta huolimatta menin käymään Sule Payalla, ja kuinka ollakkaan, vastassa oli ukko, joka alkoi kyselemään kaikenlaista (synt.aika yms.) ja lähti näyttämään paikkoja. Paikallisen tähtikartan mukaan olen Leijona (=tiistaina syntynyt) ja siksi kaadettiin vettä "tiistainurkassa" Buddhan- ja Leijonankuvien päälle. Mukaani sain Banyanpuun lehden, jonka pitäisi suojella minua matkoillani. Pyhimyskierroksen jälkeen oltiinkin jo lähdössä Bagyoke Aung San-marketille, kun pistin kapuloita rattaisiin...
Kysyin, notta paljonkos hän jatkossa haluaa rahaa? -Reasonable -Paljonko? -Neljä dollaria. Lopulta annoin dollarin (hyvästä Sule-kierroksesta) ja tiemme erosivat. Bagyoke Aung San -marketilla ja viereisellä New Bagyoke Marketilla sain olla rauhassa. Hiippailin etelään läpi kiinalais- ja intialaiskortteleiden tarkoituksena mennä Yangon-joelle. Eräässä risteyksessä tuli juttelemaan Thireindaksi esittäytynyt munkki, joka pienen jutustelun päätteeksi kutsui miut mukaansa englannin tunnille!
Se vasta oli mielenkiintoista! Olin yhtäkkiä luokan edessä kertomassa itsestäni, matkastani ja Suomesta. Oppilaat, 20-45 -vuotiaat, kyselivät kaikenlaista. Ikä, sinkku/naitu, miksi?, missä asun, mitä teen työkseni, olenko munkki, miksi lyhyt kampaus..? Ja useaan kertaan. Tunnin verran kului tunnilla hikoillessa j muutama oppilas jäi vielä juttelemaan. Tämän jälkeen menimme Munkki T:n ja S:n kanssa teehuoneeseen (3x200K, mie maksoin). Munkki T:n kanssa jatkettiin ennakkosuunitelmista huolimatta lähellä jokea Botataung Payalle, joka kustansi $2 (valtiolle). Täällä Mr T kertoi laajasti eri paikkojen tarkoituksesta. Kippasin taas Buddhalle vettä, joten taitaa olla pullat hyvin uunissa..? Koska lainasin Mr T:ltä dollarin, kävelimme hotellille hakemaan rahaa. Dollarin lisäksi annoin vähän extraa hyvästä informaatiosta. Vaikkakin hän ei rahaa olisi halunnut... Herrat jättivät yhteystietonsa, jos tarvitsen opasta tai rahanvaihtoa...
7.5.2006 3.päivä
Missio: osta bussilippu välille Yangoon-Mandalay! LP:n mainitsemat kaksi lähintä matkatoimistoa eivät auttaneet: toista ei ollut olemassa ja toinen oli sulki (sunnuntai). Joten tein pienen lenkin jokirannan kautta keskustaan, ihmisiä kuvaillen.
Sulesta pohjoiseen, lähellä stadionia, oli usean bussifirman toimistoja, joten sitä kohti. Matkalla seuraan liimautui heppu, joka oli läheisen matkatoimiston palveluksessa. Ostin lipun sieltä ($12). Heppu "roikkui" edelleen seurassa, kunhan vain jutteli, joten kyselin paikallisia leffoja VCD tai DVD-muodoissa. Mentiin erään sivukadun putiikkiin, josta ostin paikallisen äksönpläjäyksen (3000K), jonka nimestä ei ole hajua. Kansi oli vakuuttava.
Antaessani rahaa neidille, kysyi heppu käyttämääni kurssia. Kerroin vaihtaneeni kurssiin 1100K/$1. Heppu harmitteli puolestani. Sanoi pystyvänsä järjestämään 1300, sanoi myös tarjoavansa kahvit. Tästä eteenpäin olikin tapahtumat hiukan epäselviä. Menimme läheiseen, paikalliseen versioon Starbucksista, Mr Brown's Coffeeseen. Heppu tilasi 2x jääkahvin ja menimme hiljaiseen yläkertaan. Hepun kaveri ei ollutkaan siellä, joten jutskasimme hetken, kahvin kera ja lähdimme takaisin toimistolle. Ovella tulikin vastaan Hepun kaveri (pomo?) ja hänen rouvansa. Takaisin ylös ja Rouva alkoi mättämään valuuttaa pöytään! Lopulta vaihdoin $100 kurssilla 1300. 1000K meni "sunnuntaikuluihin" ja kaksi tonnia (1 per $50 seteli), koska ei ollut suurempaa. Heppu seurasi vielä hetken ja kutsui jopa kotiinsa. Kiitin kovasti, mutta en luvannut seuraavasta päivästä mitään, koska bussimatka kohti Mandalayta odotti...
Illalla piti mennä kuvaamaan ja katselemaan Shwedagon Payaa, joka on Se Myanmarin nähtävyys. Matkalla kuitenkin juttelemaan tuli "Stephen", englantia teksasittain murtava heppu. Niitä näitä juteltiin ja sitten alkoi sade. Siirryttiin teehuoneeseen, taas. Hän oli hommissa samalle firmalle, kuin päivällinen kaveri. Juttujemme aiheet liikkuivat Suomen ja Myanmarin eroissa (keli, talous, koulutus) ja lopulta päädyttiin turvallisuuteen. En ollut kuullutkaan, että Yangoonissa oli poksahdellut edellisellä viikolla... Stephen mainitsi myös, että Downtownin alueella ei passaisi liikkua klo 23 jälkeen. "Klo 21 ja 22 ok, mutta en suosittele myöhempään. Ulkomaalaisena olet ok, mutta kuitenkin..." Tällä hän viittasi edellisviikon tapahtumiin. Pommit kun ei valitse uhrejaan... Tuntia myöhemmin, sateen loputtua, tiemme erosivat.
Paluumatkalla lähimarketissa käydessäni huomasin jännittyneen tilanteen: kassini tutkittiin ja sisään mennessä vielä mies heilui metallinpaljastimen kanssa. Länsimaiden boikotin vaikutukset huomaa hinnoissa. Paikallinen sipsipussi 110K, harmaatuonti Pringles 1100K. Paikallinen limu 160K, Coca Cola yli 400K.
Turha ketunlenkki vei hotellille ja syömään. Tekivät pirut nuudelit samassa astiassa edellisten asiakkaiden kalojen kanssa. Alkoi näet huulia pistelemään ja hotellilla silmässä oli havaittavissa pientä turvotuksen merkkiä. Allergia on siis vielä voimissaan...
Myanmarin länsirannikon hiekat jäi kokeilematta. Myanmar Times vahvisti Dr Thun kertomukset: rannikko sai kipeää edellisviikon sykloonissa. 21 kuoli ja paikat muroina. Pitää siis keksiä muuta. Seuraavan päivän Missio: etsi sadeviitta!
8.5.2006 4.päivä (sadeviittaa ostamassa, a.k.a. ihmisiä, osa 3)
Normiaamupalan jälkeen lähdin siis etsimään itselleni sadeviittaa, koska kaikki sadekamat olivat Bangkokissa ja paikallinen sadekausi oli tuloillaan. Haven Innin heput sanoivat jonkun paikan lähellä Sule Payaa, mutta en löytänyt mitään. Minut sen sijaan löysi Ethel. 70-vuotias mummo, jonka isä oli englantilainen kolonialisti ja äiti burmalainen. Vähän hampaita, mutta PALJON juttuja! Apuakin sain: sopiva sadeviitta löytyi nopeasti.Tarjosin Ethelille teet ja kuuntelin hänen juttujaan yhden puoli tuntia, saamatta juurikaan suunvuoroa.
Myös Ethel varoitti liikkumasta iltaisin, lähinnä edellisviikon paukkujen takia. Ethel polttaa sekareita ja juo kuulemma paljon, jos "sille päälle sattuu..." Hän mainitsi monesti rahattomuutensa ja halusi saada pari-kolmetonnia K. Annoin $2 ja 500K. Ethel sanoi pystyvänsä järjestämään kaikkea ei-valtiollista nähtävää, ajeluita, rahanvaihtoa yms. Hän näytti vielä "toimistonsa", kirkkoa vastapäätä, Immigraatinviraston oven vieressä: pahvinpala ja jakkara. Otin hänestä vielä kuvan (ei hampaita) ja palasin hotellille.
Klo 15 maissa lähdin kohti bussiasemaa, joka sijaitsee näppärästi 45 minuutin ajomatkan päässä. Hotellin taksikuskikaveri ajoi minut sinne 6000 Kyatilla. Perillä ymmärsin syyn kaukaiseen sijoitukseen: "asema" oli hehtaaritolkulla eri bussifirmojen terminaaleja, kymmeniä. Bussin lähtöajaksi oli merkitty klo 17. Aasialaiseksi bussiksi se lähti yllättävän ajoissa; jo klo 17.05 olimme matkalla. Sitä ennen rahtitiloihin oli tungettu matkustajien tavaroiden sijaan rahtia mm. lehtijousia, rahtilaatikoita...ja auton moottori.
Bussissa oli varmaan joskus ollut toimiva ilmastointi, mutta ei enää. Lähdön odottelu oli yhtä helvettiä, hiki valui solkenaan ja ehdin jo ennakkoon manata matkan paskimmaksi ikinä. Mutta liikkeelle päästyämme ajoviima ja avoimet ikkunat helpottivat tilannetta paljon. 15 tunnin matka sisälsi kolme ruoka/pissipysähdystä (joista viimeinen kesti bussin remontin takia tunnin), kaksi tietarkastusasemaa, joiden läpi käveltiin kiltisti jonossa ja passi kädessä, ja noin 30 minuuttia huonoa unta.
9.5. 2006 5.päivä
Mandalayn bussiasema on noin 15 kilsaa keskustasta, joten bussin saavuttua perille klo 8, otimme vieruskaverin kanssa taksin (3500K). Taksina toimi arvattavasti 70-luvun alun lava-Mazda (mallista ei tietoa). Hyvin pienikokoinen. Ratissa oli kierros väljää, suuntaansa, ja jarrujen puoltaminen piti kuskin työntäyteisenä.
Tähän väliin on sopiva mainita pari sanaa Myanmarin autokannasta. Se on kuin läpileikkaus 90-luvun Suomen japanialaisautopopulaatiosta: Nissanit, Datsunit, Toyotat, Mazdat, vuosimallit 1970-1989, muodostavat enemmistön Burman autokalustosta. 95% autoissa ratti on oikealla, vaikka liikenne on oikeanpuoleinen. Nämä autot ovat tuotu Japanista, jossa liikenne on vääränkätinen. Esim. bussimme tekemään ohitukseen tarvitaan kaksi ihmistä. Kuski "roikottaa" bussia keskiviivan tuntumassa ja apukuski tarkistaa tilanteen. Annetunluvan perusteella kuski kurvaa ohitukseen. Henkilöautojen kunto on verrattavissa Tuohikotin kavereiden peltoautoihin. Mutta raskaskalusto on hyvää ja seassa kulkee paljon uutta autoa. Mutta kansa kulkee Toyota Corolla DX:llä vm.-86. Jeeppejä on paljon. Willy's Jeeppejä ja paikallisia Jeep Wranglerin kopioita on liikenteessä silmiinpistävän paljon.
Saavuin siis aamulla Royal City Guesthouseen (US$5, kh, a/c (ajoittain), ac/dc (ajoittain), jk (ei toimi?). Otin 500K aamupalan ja viisi tuntia unta.
Herättyäni tein pienen lenkin ympäristössä ja menin hitaaseen nettipaikkaan (1000K/30min). Luukku.com kierrätettiin hallituksen .com-suodattimien ohi, joten käyttö oli tahmeaa. Painuin hetkeksi kämpille lukemaan Aussi-LP:tä ja sitten nälkä ajoi allekirjoittaneen kilsan päähän thaikku-ravintolaan. Matkalla paikalliset tulivat komesti juttelemaan, joten matka kesti kolme varttia. Herätin ravintolan työtekijät (oli varmaan päivän eka asiakas) ja nautin päivällisen. Takaisin tullessa piti sateen takia ottaa trishaw (sivuvaunupolkupyörä)
Illan mittaan tapasin Peter-nimisen aussihepun, jonka kanssa otettiin taksi ja mentiin katsomaan Moustache Brothersien esitystä. Rankkasateen muodostama 10 sentin vesikerros heidän kotinsa lattialla peruutti esityksen, mutta seuraavaksi päiväksi he lupasivat kuivata paikat.
10.5.2006 6.päivä
Hitaan aamun jälkeen sain väläyksen vuokrata polkupyörän. Aluksi suuntasin joelle, jossa ihiset olivat työntouhussa. Räpsin kuvia ja ihmiset tulivat juttelemaan. Jatkoin matkaa kohti itää ja Mandalayn palatsin kiertäen. Aikaa kulutin reilut neljä tuntia ja poltin käteni 17.kerran.
Ennen odotettua iltapäiväkuuroa kävin maistamassa länkkäriravintolassa hampurilaisen ja ranskalaiset (nam!). Odotettu sade vesitti suunnitelmat mennä Mandalayn kukkulalle auringonlaskua kuvaamaan, joten suuntasin lähelle iltamarkkinoille.
Kamerani ja mie herätimme taas sopivaa mielenkiintoa. Eräskin miekkonen halusi välttämättä tulla kuvatuksi. Hän poseerasikin antaumuksella.
Illalla 20.30 olikin vuorossa Moustache Brothers! Osa jutuista meni yli hilseen, mutta esityksen innokkuus ja aitous piti hymyn naamalla pitkään! Esityksen aikana käytiin läpi Burman kansoja, perinteitä, virkamiehiä! Päähöpisijän vaimo (Italian Lonely Planetin kansikuvatyttö -79) sai kovasti huomiota. Tuliaisiksi saatiin 25 kyattia "wanhaa rahaa", joka ei ole enää minkään arvoista. Niitä heillä on kuulemma vielä säkkikaupalla. Kuvia otettiin paljon ja ostin t-paidan.
Varsin mielenkiintoinen ilta. Meno- ja paluumatkalla trishaw-kuski valitteli tuoretta avioliittoaan, meinaa jäädä tossun alle...
11.5.2006 7.päivä
Viimeinen päivä Mandalayssa oli tylsähkö. Klo 18:n bussia kohti Inle-järveä odotellessani pääasiassa istuin ja lueskelin. Oli liian lämmin tehdä muuta. Nuori trishaw-kuski ajoi minut 15 kilsan päässä olevalle bussiasemalle. Bussin lähtöä odottelin tunnin. Matkan aikana telkkarissa pyöri joku Gene Hackmanin leffa ja outo Hong Kon -tekele. Thazin ja Kalawin välinen osuus oli pimeydestä huolimatta mielenkiintoinen. Kapea, 1½ auton levyinen, puoliksi asfaltoitu tie kiemurteli 1350 metrin korkeuteen. Molempiin suuntiin kulki melkoinen määrä busseja, kuorma-autoja ja tukkirekkoja, toisiaan rotkon reunaan väistäen. Sadan kilometrin matkaan kului monta tuntia.
12.5.2006 8.päivä
Saavuin Shwenyaung risteykseen (11km järvelle) klo 5.30. Nyaungshwen suuntaan lähtevän taksin täyttymistä odotellessani otin onnettomuudekseni teetä ja paikallista pannaria papukastikkeen ja sokerin kera. 2000K taksin sijasta otin 500K trishawn. Auringonnousua katsellessa matkaan meni 45 minuuttia. May Guesthouse oli täynnä, joten suunnaksi Inle Inn (US$8, kh, ap). Otin kuuden tunnin nokkaunet ja lähdin syömään. Maha oli jo tuolloin oudon oloinen. Parin tuntia syönnin jälkeen se alkoi: ruikuli, oksu ja kuume.
13.-14.5.2006, 9. ja 10.päivä
Vesihoitoa ja antibioottia. Oksut olivat loppuneet kerran nro 7 jälkeen ensimmäiseen yöhön, mutta kuume piti pintansa nämä päivät. 14.5. kävin aamupalalla, kunhan ikävä mahakipu oli hellittänyt.
15.5.2006 11.päivä
Piti oikein lähteä ostamaan pitkähihaista! Iltaisin oli vain reilut +20C lämmintä, hrrr...ja kaikki pitkähihaiset olivat Bangkokissa. Tämän päivän aikana maha tuntui olevan 95% ok, mutta kylälenkki sai heikottamaan. Ei ihme, kolmeen päivään ei tullut paljoakaan syötyä. Ostin bussilipun takaisin Yangooniin ja varasin itselleni seuraavaksi päiväksi veneretken Inle-järvelle: oma vene, opas ja kuski. Koko päivä 15000K. Äitienpäiväonnittelut jäi laittamatta, koska puhelimet ja sitä myöten myös netti, olivat olleet poikki monta päivää. Sähköt toimivat, sen aikaa mitä hallinnon säännöstely antoi myöten.
16.5. 12.päivä
Aamulla oli herätys klo 7 jälkeen. Osittainen aamupala tuli syötyä, koska vieläkin tuntui olevan ruoansulatushäriöitä.. Hotellin heppu tuli valittelemaan, ettei pääse mukaan, kun sisko pitää hakea lentokentältä. Ei se mitään. Klo 8.30 mie ja kuski irrottiin kanavan rannasta.
1) Nga Hpe Kyaung (Hyppäävien Kissojen Luostari)
Tylsyyden synkkinä hetkinä munkit olivat opettaneet kissojaan hyppäämään renkaiden läpi. Nyt munkkeja ei näkynyt ja kissatkin olivat laiskalla päällä. Venekuski sai yhden hyppäämään käsilenkistä, mutta vasta pitkän maanittelun tuloksena. Luostarissa muutama erityylinen Buddhankuva.
2) Indein (Viikkomarkkinat ja stupapuisto)
Indein kylään ajettiin kilometritolkulla 10 metriä leveää kanavaa/jokea pitkin. Virtauksen hidastamiseksi tehtyjen matalien patojen keskella oli reikä, josta reippaasti ajettiin ylitse. Markkinat olivat pieni pettymys: 100+1 pöytää, joissa sama sisältö: t-paitoja, helyjä, pikkupatsaita yms. Myöhäisestä kellonajasta huolimatta muutama oikeakin myyjä oli paikalla, yksi "huijasi" minut ostamaan tomaatteja... :) Eräällä käytävällä ukot pelasivat noppapeliä, jossa isot eläinaiheiset nopat putoavat narusta vetämällä. Kuvaa en saanut ottaa, "no foto". Ehkä uhkapeliä vastustavan juntan koura on pitkä ja kunnioitettava. Sotilasjuntta itsehän pitää viidakossa, lähellä Kiinan rajaa, omia kasinoitaan.
Markkinaalueen nurkalta nousi katettu pylväskäytävä kohti kukkulaa. Kukkulalla ja matkana varrella oli toista tuhatta "stupaa", Buddhan kunniaksi pystytettyä rakennelmaa. Osan on viidakko syönyt, osan on nykyihminen remontoinut. Asiallista Indiana Jones -kamaa!
3) Ywama (Pitkäkaulakutojat)
Täällä oli hiukan "esillepanon" makua, mutta silti... Markkinoilta palatessamme koukattiin erän putiikin kautta, jossa pari erään heimon tyttöä kutoi kankaita. Tämä heimo (jonka nimeä en muista) on kuuluisa kaulalle kasatuista messinkirenkaista, jotka vuosien kuluessa painavat solisluut alas, ja täten kaulat näyttävät pidemmiltä. Olin nähnyt näitä useasti tv:ssä ja lehdissä, mutta en muistanutkaan, että ne asustelivat Myanmarissa...
4) Phaung Daw Oo Paya (5 Buddhankuvaa)
Taas yksi "popeda" (Joneksen ja mun nimitys pogodasta: buddhalaistemppelistä tms.) Tämän ison salinkeskellä oli viisi Buddhankuvaa, kultaista "möykkyä". Näistä neljää kuljetetaan syys-lokakuussa ympäri järvialuetta, kylästä toiseen, 18 päivää kestävällä venereissulla.
5) Kela (kelluvat puutarhat)
Kelan kylässä, niinkuin monessa muussakin, kasvatetaan tomaatteja ja muita vihanneksia "turvelautoilla". Kemiran avulla, tottakai! Kuulemma parasta laatua. Tomaatteja rahdataan ympäri valtakuntaa.
6) Maing Thauk (2-osainen kylä)
Kylä on kahdessa osassa. Kuiva osa on maalla ja toinen osa on rakennettu veden päälle, puolen kilometrin päähän. Valille on rakennettu kävelysilta. Nautin täällä limonaatin ja taas ihmisiä kiinnosti.
Täältä matka johtikin takaisin kotikylille. Loppukaneettinamainittakoon, että turistiroskasta huolimatta mainio reissu! Suosittelen!
17.5. 13.päivä
Bussimatka Inle-järvi - Yangoon
Trishaw-kuski heitti minut (mielestäni ylihintaan, 300K) puolen kilsan päähän pick-up -bussien lähtöpaikalle. Täältä 400K kyyti lähtikin parissa kymmenessä minuutissa, heti auton täytyttyä. Shwengyaunissa odottelin bussia reilun tunnin. Pienen matkan jälkeen pysähdyimme Kalawin kylässä tankkaamaan. Menimme ulos odottelemaan, ja takaani kuuluikin "well, hello, hello!" Noin. 70-vuotias aussieläkeläinen tuli juttelemaan. Kertoi asuneensa maassa 10 vuotta, vaimon ja talon kera. Talon, 3 mh, kohtuumukavuuksilla, rakentaminen maksoi kuulemma 2500 dollaria. Kalawissa armypampulla on kuulemma suomalainen vaimo ja sauna. Miekkonen käski kertoa kavereille, että tervetuloa Myanmariin. Ihmisten takia! Maa ei ole vain huumepeltoja ja pommeja!
Bussimatkan aikana pari vakiotarkastuspistettä ja myöhään yöllä yksi meihittämätön piste, puomit alhaalla ja lukossa. Joten u-käännös, puoli tuntia takaisinpäin ja pientä sivutietä kiertäen kohti pääkaupunkia!
18.5. 14.päivä
19 tunnin köröttelyn jälkeen saavuimme Yangoonin bussiasemalle. Entinen 18 tunnin bussimatkustamisen ennätys (2002, NYC-Michigan) meni siis uusiksi! Otin taksin kaupunkiin ja majoituin White Houseen (kh, ap, a/c $12). Nukkumatta silmallistäkään lähdin suihkun jälkeen kaupungille ostoksille. Ostin t-paidan ja kaksi cd:tä paikallista suuruutta, Ironcrossia. On aivan mainio! Toinen levy oli heidän viimevuotinen 15-vuotislevy ja toinen on mahtava cover-levy, oli tullut juuri myyntiin. Oli jännä kuulla System of the Downin "Aerials" burmaksi!
19.5. 15.päivä
Lento Bangkokiin lähti klo 13.20...
Loppusanat:
Myanmar on suljettu maa. Paikallisen sotilashallinnon aiheuttama länsimaiden boikotti on ajanut pois kaikki länsimaiset yhtiöt; pankit, isot brändit näkyvimpinä esimerkkeinä. Visallasi et voi nostaa rahaa, koska maassa ei ole automaatteja. Joissain isojen aasialaisketjujen hotelleista saat rahaa muutaman päivän viiveellä. McDonaldsin ja Kentucy Fried Chickenin sijaan käyt MacBurgerissa ja Tokio Fried Chikenissä. Maksat Thaimaasta salakuljetetusta Coca Cola-tölkistä kolme kertaa enemmän, kuin paikallisesta Star-Colasta. Sotilasjuntta pitää kovaa komentoa. Sitä ei arvostella julkisesti (vrt. Moustache Brothers, Aung San Suu Kyi), sitä vastaan ei nousta. Jos uskallat esittää mielipiteesi, niin katoat ja sama kohtalo saattaa käydä perheellesi. Paikallishallinnon äänitorvi, New Light of Myanmar-lehti kertoo kuinka huumetuotanto on jälleen pienentynyt, kiitos hallituksen. Silti lähes kaikissa tilastoissa Myanmar on heoriinituottaja nro 2. Ulkomaalaiset pidetään poissa näiltä alueilta matkustusrajoituksilla. Syyksi mainitaan kapinalliset, mutta ehkä seuraavan kukkulan takana on jotain mitä emme saa nahdä...
Vaikka kansa on äärimmäisen köyhä, niin en ole pienellä matkallani nähnyt missään yhtä ystävällisiä ihmisiä! Missä ikinä kävelinkin, minulle hymyiltiin, luokseni tultiin mielenkiinnolla juttelemaan (Huupia ja Litmaine on kovassa huudossa!). Mieleni on hiukan kaksijakoinen: haluaisin, että turisteja menee maahan ja tapaa nuo hienot ihmiset, ja tuovat rahaa heille. Toisaalta...naapurimaa Thaimaa, vaikka mukava paikka on sekin, on esimerkki ääriturismista. Kyllä. Se tuo rahaa ihmisille, mutta miljoonien ja miljoonien turistien jälkeen hymy ei aina jaksa irrota...
Myanmar 2006
Kommentit