Vaikkakin paku suoriutui 4150 kilsan kevyestä "Tour-de-Nouvelle-Zélande":sta välttävin arvosanoin - vain pientä hidastelua ylämäissä - tuli miulle eteen ensimmäinen hyytymisreaktio ko. kulkupelin kanssa. Tämän viikon maanantaina, matkalla töihin, laskettelin moottoritiellä laillista reilua satasta, kun alkoi menopelistä veto loppumaan. Loppumatka motarilla meni kahdeksaa kymppiä ja savuvanan seuratessa, kuin Punaisella Paronilla konsanaan (vai oliko se joku muu..?) Työpaikalla paikallaan huudatus tuotti vain tukahtunutta pörinää ja paljon mustaa savua. Wanhana "dieselasentajana" (tämä on eka dieselini!) diagnoosivaihtoehdot olivat: polttoaineruiskutuksen täydellinen sekoaminen tai sitten ilman- ja polttaaineensuodattimien tukkeutuminen. Koska jälkimmäiset olivat halvempia vaihtoehtoja, halusin uskoa tähän. Argumentteina oli vielä se, että minun 6000 kilsan ajoillani, ei noihin todistetusti ole koskettu...huoltohistoriasta ei ole mitään hajua.

Päivän aikana ostin siis molemmat, Repcon kuitti näytti inhottavat 102 dollaria! Ja töiden jälkeen aloitin työpaikan pihamaalla remontin. Ilmanputsari löytyi kun seurasi ilmaletkua. Minun ja vaihdetun putsarin välissä oli vain kolme ruosteista siipimutteria, mutta ei kauaa.

Dieselöljyisen tuokion jälkeen oli polttoainesuodatinkin vaihdettu. Tiesin entuudestaan, että tässä waiheessa wanhojen dieseleiden polttoainejärjestelmä pitää ilmata, eli poista ilma putkistoista käyttäen käsipumppua. Simppeli homma: avataan ilmausruuvi ja pumpataan kunnes ilman sijasta reiästä tunkee polttoainetta.

Tunnin vänkkäämisen jälkeen löin pillit pussiin! Koska ilmaa liikkui ulos ja SISÄÄN pumppauksen tahtiin, uskoin lopulta, että nyt ei MacGyverin tempuilla tätä kärryä saada liikkeelle... Pummasin kyydin kotia ja jätin asian hautumaan.

Seuraavana päivänä soitin firman käyttämään huoltoliikkeeseen. Ongelman kerrottuani jäin odottamaan pomon soittoa ja hinta-arviota "on-site" -ilmauksesta. Tunteja myöhemmin soitti Remontti-Reiskan sijaan Pomo-Allen ja kertoi, että joku oli käynyt autoa ihmettelemässä. Tuohduin tästä sievästi, koska hinnasta ei ollut vielä mitään puhetta. Iltapäivällä koukkasin pajan kautta ja juttelin itse pomon kanssa; hän oli ohimennen vilkaissut potilasta. Kuitittoman työtunnin hinnaksi sovittiin 50 dollaria! Miekkonen pääsisi käymään vasta seuraavana päivänä. Eli liftaamaan taas...

Seuraavana päivänä Allen soitti taas, että kaksi heppua oli ollut auton kimpussa. Varikolle palattuani Isuzu starttasi kuin palmupuun alta! Ei lappua, ei mitään... Seuraavana päivänä hilpaisin taas kerran pajalle ja pääsin taas juttusille pomon kanssa: hän ja toinen heppu olivat paineilmalla työntäneet tankista polttoainetta putkiston läpi ja näin saaneet ohitettua viallisen käsipumpun. Koko remontin hinnaksi tuli vaatimattomat $35!

Nyt kun taas paku kulkee kuin uusi,  niin eilen lauantaina oli taas aika piipahtaa surffaamaan. Kolme tuntia Pihalla puolentoista metrin täydellisissä aalloissa oli tuloksekas: ensimmäistä kertaa pääsin kääntymään murtuvaan aaltoon, eli tein samaa mitä "oikeat" surffarit tekee! Pääsin kokeilemaan left- ja right handereihin (eli vasemmalle ja oikealle murtuviin alltoihin), tunne oli melkoinen kun matka jatkui ja jatkui! Ja mikä tärkeintä, koko päivän oli mieli levollinen; ei turhauttavia turhautumisia tai voimia kuluttavaa taistelua aaltoja vastaan matkalla ulos... Mahtava laji!