Point of no return... Palasin juuri Tuohikotista, jonne vein omaisuuteni. Viikon verran pakkaamista ja eilen perjantaina hain vuokrapakun, joka Golffin ohella Esan kanssa pakattiin täyteen. (Kiitti E-J avusta!) Nyt mie asun kuun loppuun asti näin:

Kieltämättä kävaisi mielessä, että kaikkeen sitä pitää ryhtyä!

Oli hiukan hämäävää tavata Tuohikotin kavereita (no, tasan Marko ja Kiia) ja porukoita viimeisen kerran aikoihin... Naapurin Mailakin oli pyytänyt, että kävisin pikaisesti kylässä, kuten teinkin. Kovasti toivotteli hyvää matkaa, ja arveli ettei enää ole läsnä kun palailen. Siihen ilmaisin eriävän mielipiteeni! Paluu matkalla kävin mummon ja papan tykönä (syömässä suklaamuffinssin)  :)

Tunnin päästä pitäisi olla bussissa matkalla Hakikseen työkaveri Miikan tupareihin ja mun läksiäisiin työkavereille. Alkaa pikkuhiljaa pippalot loppumaan kun lähtö lähenee...