Että voi ihmislapsi olla hölömö. Tiistain ohjelmassa oli mopomatka Lop Buriin, noin 60 kilsan päähän, katsomaan cityapinoita. Nämä apinat elelevät Lop Burin vanhan keskustan alueella ja terrorisoivat ihmisasukkeja moninaisin tavoin. Me otimme mopot järkevään hintaan 200 bahtia (4 euroa) per pää, per valoisa aika. Mutta siihenpä järkevyys jäikin. Meillä oli joku ihmeen väläys laittaa aurinkorasvaa vain tyyliin "nenänpäähän, ei muualle tarvi..." Thaimaalainen vasemmanpuoleinen liikenne ei lopunperin tuottanut miulle ongelmia, mutta keskipäiväinen Thaimaalainen aurinko sen sijaan tuotti. Juuri saavuttuamme Lop Buriin, pienen 20 kilsan hutilenkin jälkeen, Joni oireili ensin; valitteli käsien palamista. Juomatauon jälkeen jatkoimme matkaa kohti keskustaa, kohti aurinkorasvakauppaa. Mutta niinkuin sanonta kuuluu..."turha itkeä, kun kakka on jo housussa", oli rasvan ostossa tarkoituksena vain tilanteen pahenemisen estäminen...<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Karttapolitiikan ollessa taas todella huono; kaksi Lonely Planetista digikameralla kuvattua karttaa ja yksi Ayutthayan (eli ei edes Lop Brurin) alakoululaisen piirtämä kartta, niin apinapaikan hakeminen kesti noin tunnin verran, suurimmaksi osaksi pyöriessä paikallisessa isossa liikenneympyrässä. Puoliksi vahingossa löysimme vanhalle rauniolle, jossa apinalauma jo kiipeilikin. Laitoimme "mopot" (125cc Honda Wavet) parkkiin ja hetkessä ympärillamme olikin kymmenkunnan apinan lauma. Yksi ..kelen pikkurosmo oli heti miun etukorin vesipullon kimpussa, mutta se ei saanut kuin tyhjän hylsyn. Joneksen vaijerilukko oli seuraavana käpistelyn kohteena. Yksi oletettu urosapina alkoi vielä ärhentelemään kun annoimme eriävän mielipiteen vaijerilukon tulevaisuudesta. Tässä vaiheessa otimme kamat (ja mopot) ns. kainaloon ja vaihdoimme maisemaa.

Pienen ajelun jälkeen pysähdyimme sivukadulle rasvaamaan kaltoin kohdeltuja nahkojamme. Viereisen eläinliikkeen myyjätär hetken katseltuaan meidän punaisena hohtavia käsiämme toi meille purkin "Nivea After Sun Lotionia", jälkihoitoon, ilmaiseksi.

Koska mopojen vuokra-aikaa oli vain auringonlaskuun, oli aika lähteä paluumatkalle. Se sujuikin vanhasta muistista, sisältäen 10 kilsan hudin. Hondat palautettuamme oli aika pestä ajomatkan pölyt pois ja kokeilla eläintädin Nivea-purkkia. Koska ensimmäisen asteen palovamma on mitä on, ei Nivea paljoakaan auttanut, mutta kuitenkin pienen helpotuksen se toi... Illallinen viereisessä ravitsemusliikkeessä taikatemppuja opetellessa(!) ja takaisin kämpille makaamaan X-asennossa tuuletinpropellin alle. Yö ja huominen päivä voi olla hiukka hankalaa, mutta ihan oma vika..!