Keskiviikkoaamu Chengdussa alkoi kello 8 reikäleipä. Edellisillan sateet pitivät bilehiiret sisällä, joten aamuinen herätys ei ollut paha. Ohjelmassa oli lippujen osto Kunmingiin. Kuten mainittua, oli Chengdun lähistön luostaritoiminta jätettävä nyt väliin, koska Yunnanin Dali oli saanut kehuja junassa. Sim's Guesthousen lippupalvelun tyttö tuli töihin vasta klo 9, joten tilasimme talon aamupalan.

Hetikohta ysin jälkeen olimme kärppänä kyselemässä Kunmingin lippujen perään. Guesthousen käyttämä välittäjä tiesi kuitenkin lipputilanteen vasta tunnin päästä, joten lähdimme kaupungille valuutan vaihtoon. Palatessamme oli saatu tieto, että vain soft-sleepereitä oli vapaana (voi harmi!), JA klo 13.00:n lähtöön, joten niihin oli tyydyttävä. GH:n välittäjällä ei ollut lipputoimitusta paikan päälle, joten toimistoflikan oli otettava munamankeli alle ja kipaistava hakemaan liput jostain. Jonin Anttilasta ostamat euron reisitaskuhousut vaativat kausihuoltoa, joten hän lähti viemään niitä läheiselle ompelijamummolle ja mie jatkoin internetissä hengailua...

Liput saatuamme oli pikainen kamojen pakkaaminen ja asemalle lähtö. GH:n tyttö juoksi ystävällisesti meille taksin ja 0.90 euron matkan jälkeen olimme asemalla. Tämä kiinalaisten junailuinto jaksaa edelleen hämmästyttää. Aseman edustalla oli valehtelematta tuhansia ihmisiä, odottamassa kunkin junan lähtöä. Hässäkkää voisi kuvailla vertaamalla sitä Hesan Vapun tilanteeseen. Sillä erotuksella, että tämä tuntuu olevan jokapäiväistä Kiinassa.

Megalomaanisen ihmishässäkän läpi päästyämme olimme junassa. Tämän etapin hyttikavereista ei sitten ole paljoakaan sanomista. Meidän ollessa alapedeillä, oli toisessa joku hiljainen bisnesmatkamies ja mun yläpuolella aivan pirusti kuorsaava 5-kymppinen ukko. Tällä oli tavallaan saattajana meidän arvausten mukaan ukon poika, ja jos näin oli, olivat heidän välinsä melkoisen kylmät. Pojalla ei lienee ollut paikkalippua, vaan hän oleskeli välillä meidän hytissä, välillä käytävällä. Keskenään nämä kaksi eivät paljoa ylimääräistä puhuneet. Kuorsaajaukko jäi (mun) onneksi pois ennen nukkumaanmenoa ja tilalle tullut oli hiljainen, "harmiton" matkaaja.

Tämän 17 tunnin junamatkan anti oli ehdottomasti maisemat. Chengdun jälkeen maasto alkoi pikkuhiljaa muuttua mäkisemmäksi, vuoristoisemmaksi. Eräässä vaiheessa matkaa oli tunnelien, siltojen ja "normaalin" kulkemisen suhde n. 2/4, 1/4 ja 1/4. Suunnon kello näytti parhaimmaksi korkeudeksi 2300 metriä. Tässä vaiheessa Yatsya pelatessamme kysyin Jonilta tunteeko hän päässään mitää erikoista (paitsi tappioiden karvaan tuskan, erät tähän mennessä 9-14 mulle. Toim.huom.). Molemmat puupäät olivat tuntevinaan pientä huimausta, johtuen tästä merenpinnaneläjille niin oudosta hapentasosta.

Aamu seitsemältä olimme perillä Kunmingissa. Aikaisemmin Lonely Planetista saamamme tieto, että Daliin pääsee nopeiten bussilla sai meidät hakemaan bussiasemaa. Sellainen löytyikin ja vastassa oli monen monta kauppaajaa. Kiitos Jonin, seurasimme yhtä myyjää, joka tarjosi vajaan viiden tunnin minibussimatkaa Daliin (uuteen kaupunkiin) 74 yuanilla. Ostimme siis lipun. Bussi oli Ivecon iso pakettiauto rakennettuna 20 matkustajalle. Aivan asiallinen konsepti, mutta ahtaan oloinen. Matka kohti Dalia alkoi 7.40. Viisi tunti tässä kyydaissä ei ollut ollenkaan sellainen kuin odotin. Ehkä tieto siitä, että muutaman tunnin päästä on taas jonkin vierasmajan hoteissa, helpotti matkaamista.

Parin pisupysähdyksen ja muutaman matkustajan pudotuksen/kyytiin ottamisen jälkeen olimme Dalin uudessa kaupungissa klo 12.30. Ja taas kerran vastassa oli kauppaajia. 20 yania (2 euroa) per läski kyyti Dalin vanhaan kaupunkiin 15 kilometrin päähän. Suhteessa kallista, mutta yhden yanin (10 eurosentin) paikallisbussin etsiminen ja odottaminen ei juuri silloin kiinnostanut. Matkalla repsikka tarjosi meille Friend's Guesthousen broshyyriä, mutta ajatimme heidät kilpailevan firman pakeille, Jim's Tibetian Guesthouseen. Täällä kahden hengen huone omalla kylppärillä ja telkkarilla 10 euroa per yö. Ei paha...

Ohjelmassa oli vielä hetimiten junalippujen osto kolmen päivän päähän Kunmingista Guiliniin, eli kohti itää. Kaupungin matkanjärjestäjät eivät pystyneet varaamaan junalippuja, joten paikallisbussi alle ja uuteen kaupunkiin. Tämä olikin sitten paha rasti. Ensimmäisellä jonotuksella (onneksi!) englantia jotenkin osaavaa lipunmyyjä kertoi (helvatanmoisen säätämisen jälkeen), että sunnuntain junaan oli vain yksi makuupaikka. Jaahas. Pikku palaveri portailla. Päädyttiin lopulta siihen, että mie otan hard-seatin (epämukava) ja Jones ottaa soft-sleeperin (tosi mukava). Vaihtoehtona olisi ollut, että olemme Dalissa kaksi päivää pidempään tai alamme kiertämään Guiliniin jotain muuta kautta. Junalippujen jälkeen tarvittiin vielä bussimatka Dalista Kunmingiin, josta juna lähtee. Se järjestyi helposti GH:n viereisessä putiikissa hintaan 65 (6.5 euroa) yania per nuppi ja lisäksi bussi lähtee aivan oven edestä, kai.

Dalista: uusi Dali on iso kaupunki missä muutkin. 1900 metrin korkeudessa oleva vanha Dali oli ennakko-odotuksista poiketen turistipaikka. Kaupunkia ympäröivistä muureista pääsee ajamaan kiinalaisella turistibussilla sisään ja ainakin lähialueen kadut ovat turistikauppaa rinta rinnan. No, ainakaan montaa länkkärituristia ei ole näkynyt. Perjantainen missio on vuokrata fillarit ja polkea helkuttiin täältä. Viereisen järven ylitse pääsisi jollain lautalla, mutta katsellaan mitä tehdään. Niin juu, paikallinen yöelämä on aika kuollutta. Käytiin tuossa turistikadulla syömässä (sweet & sour kana, riisi, Bailey's ja kalja: 3.80 euroa). Ruoan jälkeen oli tarkoituksena käväistä baarissa. Mutta niitäpä ei löytynyt. Klo 23.30 oli suurin osa kiinni ja lopuissa ei ollut kuin henkilökunta. Ostettiin pussikaljat kiskalta ja tultiin tänne kämpille. Huomenna ulkoilemaan!