Viisituntinen matka oli leppoisa. Onneksi muistin ottaa mukaani riippumaton, sillä annoin itseni ymmärtää, jotta vene-elämä ei ole ihan niin kauhian raskasta.
Saavuttuamme Swallow -nimiselle riutalle joskus iltapäivällä, oli sukellusvene vesillä jo tuntia myöhemmin. Mich, Jack ja Andrew pöristelivät vajaan tunnin ja sitten olikin päivä täysi. Andy kysyi, notta lähdetäänkö harppuunakalaan...
Andrew matkalla alas
Vartin snorklaamisen jälkeen oli keihään varteen tarttunut kiloinen paikallinen lohi. Oli kuulemma sen verran pieni, että kayttäisimme sitä myöhemmin syöttinä. Tämän jälkeen olikin vuorossa kalaretken jänskätysosuus. Ihmettelin, että mitä se Andy pitää kämmentä pystyssä päänsä päällä? Ja toisella osoittelee alaviistoon? Asiaa selvensi kummasti kymmenen metrin päässä uiskenteleva rustokaloihin kuuluva riuttahai, ja asian varmisti vielä Andyn snorkkelin kautta kuulunut "Shark!" Tämä parimetrinen elokuvatähti teki pienen kaarroksen editsemme, ohittaen meidät muutaman metrin päästä. Andy piti harppuunan tiukasti osoitettuna naapuriimme, kuten hän myöhemmin sainoi "ihan vaan varmuuden vuoksi...ei ne yleensä mitään tee.." Hai jatkoi matkaansa. Ohjelmanumerosta huolimatta jatkoimme kalareissua, mutta nollatuloksin.
Elo tukialuksella oli melko pitkälti seuraavanlainen:
Herätys klo 6, kun Jack alkoi keittämään ensimmäistä (1/37) kahviaan. Tuntia paria myöhemmin oli sukellusvene vesillä, miun tai uus-seelantilais Danielin ollessa turvasukeltaja (=tehtävänä suurinpiirtein seurata sukellusveneen kulkua). Lounastauko ja taas mentiin. Hanskat lyötiin naulaan iltapäivällä neljän viiden maissa ja sitten oli vuorossa vapaata ohjelmaa. Kuten esmes kalastusta (josta vähän myöhemmin) ja sukeltamista.
Allekirjoittaneen hommat olivat lähinnä uusien asioiden opettelua. Koska veneilyni tähän mennessä olivat olleet Viking Linen 20 tunnin risteilyjä, niin paljon oli uutta ihmeteltävää. Nyt hanskassa on U-bootin vesillelasku ja miljoona pientä teknistä yksityiskohtaa Jules Vernen tekniikasta. Solmuja pitäis opetella, ainakin paalusolmu.
Etsi hai...
Kymmensenttinen meduusa, polttaa kuin nokkonen
Niin se kalareissu. Otimme Danielin ja Andyn kanssa jälkimmäisen moottoriveneen ja ajoimme about kilsan päähän matalikolle. Edellispäivänä saatu syöttikala meni paloiksi ja virvelöillä pilkkien yritimme saada lisää syöttikalaa. Miun koukkuun tarttui hetimiten paikallinen ahven ja muutkin saivat osumia. Tässä välissä Andy tilasi lisää virvokkeita kumiveneellä. Kalat paloiksi ja isompaa kiikariin. Miun vapa oli hiljainen jonkin aikaa, mutta sitten siima alkoi juoksemaan! Jonkin aikaa kelattuani veneen viereen pulpahti puolitoista metrinen riuttahai, mutta kuten kaikki kalajutut menevät, se puraisi siiman poikki ja karkasi.
Kalaa nayttaa olevan
Virvoitusjuomatilaus saapuu
Puolessa välissä reissua Mich ja kiwi-Daniel lähtivät turistikatamaraanilla takaisin mantereelle ja Vernelle jäi neljä ukkoa. "Onpa hiljaista..." tokaisi Cedric illallisella, viitaten lähteneeseen Michiin, joka oli ollut ainoa nainen kannella. Tomera äitihahmo, ja hiukan äänekäs...
Naiskauneutta saatiin seuraavana päivänä, kun Dan2 saapui. Danielle on se firman valokuvaaja Seelannista, johon törmäsin heti ensimmäisenä päivänä. Danin piti olla kyydissä pari yötä, minun, Andyn ja Jackin lähtiessä päivää aikaisemmin, mutta torstaina ja perjantaina ilmenneet ongelmat päättivät toisin. Sähköä tuottava Isuzun diesel alkoi pätkimään perjantaiaamuna ja edellispäivänä merivedestä juomakelpoista tekevä masiina ei suostunut pysymään käynnissä. Siis perjantaina puoliltä päivän keula Jules Vernen keula kohti Port Douglasia.
Mie ja See-Doo (vedenalaisskootteri)
Danielle nayttaa mallia
Olen pahoillani sanoessani tämän, mutta veneessä asuminen on aika perkeleen mukavaa! Toimistoaika on työntekoa, mutta tietämättä olisi vaikea sanoa, onko allekirjoittanut lomalla vai töissä. Aurinko paistaa, saa sukeltaa niin paljon kun suositukset antavat myöten ja ruoka on virvokkeita ja naksuja lukuunottamatta ilmaista. Taitaa Tomppa olla nyt "firman mies"!
Kommentit