...Nimittäin yöjunassa! Parasta unta saa kotoisan pienen kolinan ja hulinan alla.

Fillarien vuokraus vei meidät muutamaksi tunniksi kaupungin ulkopuolelle. Päästyämme eteläportista ulos, oli vastassa tavallinen kuhinaa täynnä oleva kiinalaiskaupunki. Meitä valistettiin, notta Pingyao ei ole 40.000 asukkaan pikkukaupunki, vaan noin 600.000 asukkaan city. Tuo 40 kiloasukasta on muurien sisäpuolella.

Uusi kaupunki oli aika tavanomainen, sen mitä mie osaan sanoa: paljon putiikkeja, korjaamoja, asuntoja ja kuivasta kaudesta johtuen myös paljon pölyä. Teimme lenkin kiertäen muurit idän kautta. Ajoimme koilliseen johtaavaa moottoriliikennetietä, jota Suomesta poiketen kansoittivat rekkojen ja autojen lisäksi kolmipyöräkuorma-autot, mopot, mopotaksit ja kaksi turistia pyörineen. Jossain vaiheessa tuli käännös vasempaan risteävälle tielle. Mie tein kaikkien (Suomen) sääntöjen mukaisen keskiviiva ryhmittäytymisen, mutta Joni alkoi säätämään jotain ja joutui odottamaan sopivaa ylitystä pari minuuttia. Kaupunkia ympäröi edellämainitut kauppaliikkeet ja melko kurjan näköiset asuinalueet: matalia rivitalomaisia kaupunkisuunnittelun ihmeitä, joiden välissä on ruudukkomaiset sateiden syömät hiekkatiet. Näin ne varmaan 60% kansasta asuu...?

Pingyaosta poispääsy oli astetta hankalampaa. Guesthousen pitäjät homamsivat meille liput Chengduhun, mutta vapaita paikkoja oli vain maanantaille (21.2.). Hienohelmoja kun olemme päätimme kokeilla soft-sleeper -luokkaa, joka vastaa 1. luokkaa. Tämä on samanlainen ratkaisu, kuin tutuksi tulleissa Venäjän junissa. Neljä punkaa per hytti ja oma ovi. Maanantaipäivä meni hiippaillessa, koska juna lähti vasta klo 17.07. Pingyaon pääkadun myyjät eivät enää meille huudelleet kuten ekana päivänä, koska aloimme olemaan tuttuja naamoja niillä seuduin. Sunnuntainaamuna olivat saapuneet myös ulkomaalaistuttumme, jotka olivat meidän tapaan vuokranneet fillarit.

Viimeisenä iltana isännät tarjosivat hedelmiä ja pähkinöitä erityisen tilaisuuden kunniaksi. Nimittäin Xianin televisio tuli kuvaamaan meidän napostelua, tarkoituksena mainostaa Pingyaon kaupunkia. Ihan kiva, harva Tuohikottilainen on päässyt Kiinan televisioon...  :) Jatkoimme siitä toiseen paikallisista baareista viettämään iltaa muiden ulkomaalaisten matkaajien kanssa.

Guesthousen emäntä oli siis hankkinut meille liput Chengdun junaan, mutta erikoisella tavalla: liput olivat ostanut joku heidän "jobbari" edellisestä kaupungista ja me saimme vain faksatut kopiot. Emäntä lupasi saattaa meidät junaan. Tilattu kahjo mopotaksi ajoi meidät asemalle saattajan ajellessa perässä. Jouduimme hetken odottelemaan, mutta junan saapuessa ulos hyppäsi "lipunkantaja", joka oli edellisestä kaupungista ko. lirpakket meille tuonut. Heppu näytti vielä meille hyttimme ja taas yli kolmen päivän tauon jälkeen mentiin!

Teimme pienen täsmäiskun viereiseen ravintolavaunuun, jossa paikallisittain harmaanvalkoiset naamamme saivat taas kivaa huomiota. Olusen tilaaminen oli taas kerran pieni tivoli. Lopulta saimme 1.5 litran "Blue Cowrie" -merkkistä kiinalaisolutta ja kaksi mukia, vaikka ensin pöytään oli tulossa kaksi kannua kaljaa. Kiinalaiset käännökset varoitus- ja kieltokylteistä ovat vähintäänkin mielenkiintoisia. Ravintolavaunussa ollut "DO NOT EXTEND ANY PART OF YOUR" -kyltti herätti vakavuuden sijasta meissä hilpeyttä. Kyltin ohessa ollut kuva kyllä kertoi, ettei junasta saa kurkotella. Pingyaon junassa vaunun eteisessä ollut harvinaisen selvä "SMO THING POT"-plakaatti salli tupakoinnin vain kyseisellä paikalla.

Joni perkule herätti miut kesken hassujen unien. Itse tehdyt nuudeliaamupalat jäivät tekemättä, koska hyttiseuramme pelasi korttia kavereineen. Ravintolaan siis! Aamupala-aika oli jo mennyt, mutta voihan päivän aloittaa oikeallakin ruualla. Ravintola oli tupaten täynnä, mutta saimme pari paikkaa "henkilökunnan pöydästä". Joni kipaisi hakemassa Lonely Planetin, josta katsoimme jotain kivaa syömistä. Tilattujen riisien ja kanojen pähkinöillä sijasta saimme vakio lounaan: tofua jossain kastikkeessa, jotain kasvista jossain liemessä, porsasta ja kanaa. Ohessa myös joku soppa. Riisiäkin saatiin. Tarvittiin juomaa. Tilaus oli kaksi kolaa. Sitä ei oikein ymmärretty, mutta viimein tuntui menevän perille. Saatiin kaljaa tutussa muovikannussa. Ei sitä, kolaa. Seuraavaksi pöydässä istunut vitsikäs(?) kokki toi meille kuumaa vettä riisikulhossa. Ei sitäkään, kolaa tarvittaisiin, kiitos. Ravintolaemäntä tarjosi teetä. No miksikäs ei, kunhan jotain märkää. Sitten emäntä kertoi meille jotain Jonin kelloa osoitellen ja näyttäen sormilla viittä. Jaahas, teetä vasta kello viiden jälkeen, kai? No, kai sitten sitä kaljaa...

Oli tuolla syömisessä hyötyäkin. Pöydässämme istui koko ajan joku henkilökuntaan kuuluva. Yksi niistä kyseli varmaan meidän ikää ja kun vastasin perinteisin suomalainsin kahden käden sormimerkein, alkoi hän opettaa meille kiinalaisia/aasialaisia yhden käden sormimerkkejä. Ne menevät muistaakseni näin:

1: etusormi pystyssä
2: etu- ja keskisormi pystyssä
3: pikkurilli, nimetön ja keskisormi
4: samat plus etusormi
5: kaikki
6: peukalo ja pikkurilli (ikäänkuin puhelin)
7: peukalo, etusormi ja keskisormi supussa, ylöspäin (kuten kukka)
8: peukalo ylös, etusormi sivulle (kuin sormipyssy)
9: käsi nyrkissä ylöspäin, mutta etusormella teet koukun
10: etusormet ristiin TAI käsi nyrkkiin

Palatessamme hyttiin ukot pelasivat edelleen korttia. Eräs heistä tarjosi kiinalaista jotainviinaa ja viittoi istumaan ja syömään heidän kanssaan. Viina oli pahaa kuin perkele, mutta seuran vuoksi huitaisimme tarjottujen lihojen kyytipojaksi puoli kuppia mieheen. (Toim.huom.: ylivoimaisesti pahinta viinasta oli Pekingiläisestä supermarketista ostettu "mansikkamyrkky", joka jäi täysin juomatta, oli aivan sanoinkuvaamattoman pahaa.) Heillä oli kahta eri makkaraa ja erittäin hyvää Pingyaolaista savukinkkua. Ravintolasta mukaan otettu kaljakannu loppui kuuteen pekkaan melko nopeasti, Jones kävi hakemassa neljä tölkkiä lisää. Tunnin, puolitoista siinä höpisimme kaikkea maan ja taivaan välistä kaikilla kuudella yhteisellä englannin kielen sanalla. He asuvat Pingyaon ympäristössä ja olivat matkalla töihin Chengduhun. Nokiaa ja paikallista merkkiä vertailtiin ja vakuumipakattua lihaa maisteltiin.

Chengdussa oli meitä vastassa Sim's Guesthousen edustaja, joka ajoi meidät Chengdun kaupungin liikennelaitoiksen kyydillä kämpille. Nyt marketissa käynnin jälkeen pitäisi keksiä jotain tekemistä... Chengdu kuittaa.

ps. Ainakin meidän huoneessa kalja pysyy kylmänä. Kännykän lämpömittari näyttää 13 astetta ja yhteissuihkussa henki höyrysi. Tämän siitä saa, kun sniiduilee huoneen kanssa: huone ilmastoinnilla (lämmittimellä) olisi maksanut per pää euron enemmän. Sanoin vielä respassa, että "me ollaan Suomesta, me mitään lämmittimiä tarvita!" Nyt kahden hengen huone maksaa 7 euroa/yö, huone ilmastoinnilla 9 euroa yö ja huone A/C:llä ja telkkarilla 12 euroa yö.