Laiskuus. Siinä lyhyt ja ytimetön (teko)syy viivästykseen. Mutta tässä siis kuvia ja kevyttä juttua miun ja kavereiden pienestä (4150km) automatkasta Uutta Seelantia alas ja ylös.

Matka suuntautui karkeasti saarien itärannikkoja alas ja länsirannikkoja ylös. Queenstown oli alin päämäärä annetun aikarajan, 16 päivää, puitteissa. Satunnaisia pysähdyksiä satunnaisissa paikoissa. Kiirettähän tuossa siis piti, mutta oli paljon myös nähtävää, vaikkakin suurin osa tuulilasin takaa.


Cathay Pacific CX117, melkein suoraan Suomesta!


Siinä he nyt ovat! Viime tapaamisesta olikin yli kaksi vuotta. Heli on kameran takana.


Illalla Sky Toweriin syömään! Ninni painui nukkumaan jetlagia.


Jalat ja 190 metriä


Ensikosketus Tyyneen Valtamereen

Ainoa "pakollinen" pysähdys oli Rotorualla, jossa Eikka "Forrest" Gump juosta päräytti piristävän puolimaratonin.




Niin se puolimatkan hymy hyytyi...


Rotoruan tipuja


Pysähdys matkalla kohti Taupoa


Mervi miettii, notta mistä tuo vesi tulee...


Lautta Etelä Saarelle


Ihan vähän tuulee!


Kohta Pictonissa


"Kannattaisko se paluulippu peruuttaa..?"



Autolautalla sattui silmään mainos Warbirds over Wanaka -lentonäytöksestä. Sinne siis Eikan kanssa! Naiset hilpaisivat edellä Queenstowniin. Ajoitus näille nurkille oli Pääsiäisen takia huono: jonkin keskiaikaisen säädöksen mukaan alkomahoolia ei saanut myydä. Ravintoloissa/baareissa piti ostaa ruokaa, jotta sai tuopin. Kun pasteija-tuoppi -suhde on yksi, ei matkalaiset järin kauaa jaksaneet! Pääsiäismaanantaina Queenstownissa formuloita katsellamme oli palvelu parempaa: yksi annos ruokaa riitti juottamaan janoisen sankarin koko illan ajan...jos malttoi pysyä samassa baarissa.


Wanhoja koneita Wanakassa




Jossain Wanakan ja Queenstownin välillä...


Queenstownin aktiviteetti/turistihelvetin parasta antia olivat maisemat


Ja ne aktiviteetit!!! Miun ja Eikan ohjelmassa oli Nevis Highwire, 134 metrinen benjihyppy!


Tuonne on matkaa vaijeria pitkin vajaat 200 metriä ja pystysuunnassa kuminarun varassa 134 metriä!


Vielä hymyilyttää


Minuuttia myöhemmin, 120 metriä alempana!


Länsirannikkoa ylös, matkalla jäätiköille


Franz Josefin jäätikkö. Foxin jäätikön kanssa ainoat maailmassa
jotka laskevat sademetsään


Seelannin pisin riippusilta


Kohti pohjoista


Matkaväsyä havaittavissa

Tässä vaiheessa allekirjoittaneeseen iski selittämätön kameralaiskuus. Ehkä koska kaverit kuvasivat koko ajan, ei oma etusormi jaksanut nousta laukaisijalle.

Matka vei siis länsirannikkoa ylös. Tutustuimme matkalla mm. New Plymouthin (NZ:n Kouvola) yöelämään ja Matamatan lampaisiin.

Koko matkan ajan miuta vaivasi jokin. Olin vähän omasta mielestäkin oudolla päällä. Syyksi arvelin sen, että tavallaan "yhtäkkiä", yli kahden vuoden jälkeen edessäni oli eräät parhaimmista kevereistani...täällä! Kotimaashokki, sanoisin...

Sitten olikin edessä se väistämätön: kavereiden kotiinpaluu... Olin koko viimeisen päivän hiljainen , ajoin heidät lentokentälle. Mielessä oli sanoa jotain hienoa, mutta en osannut muuta kuin pikaisesti halata ja kävellä pois. Sitten pyyhin silmäkulman....oli koti-ikävä...