Hommat on nyt huonosti hanskassa, joten hanskat naulaan. Kasineet ja rakennustarvikkeet huomenaamulla bussiin ja keula kohti itaa. Kuten uumoilin, ei puolitoista viikkoa Kupangissa tuonut mitaan edistysta veneilysuunnitelmiin. Joten unohdan nyt talla eraa "Mission" ja otan uudeksi suunnaksi Ita-Timorin, maapallon tuoreimman itsenaisen valtion. Onhan siella tietysti viela teoreettinen mahdollisuus saada venekyyti, mutta en laske enaa sen varaan.

Viimeaikaisista kahinoista johtuen/huolimatta vietan Dilissa muutaman paivan ja sitten otan niin kauan valttelemani lennon Darwiniin. Ita-Timor ei tarjonne (talla hetkella!) mitaan erikoista, ehka Helsingin liikenteeseen verrattuna hiukan enemman YK:n ja lahimaiden sotilasajoneuvoja.

Kupangista mieleen jaa 20 metrin valien kuullut "Hello Mister!" ja ohiajavien bemojen korvia hivelevat aanentoistosysteemit. Koko Indonesiassa vaikutuksen tekivat monimuotoiset luonnon ihmeet: ei ollut montaa kilometria bussissa, ettei nakyvissa olisi ollut tulivuorta (toimivaa tai sammunetta) tai jotain merkkia vulkaanisesta toiminnasta. Ihmisten ystavallisyys ja maan halpuus pitaa Indonesian edelleen miun paluulistalla; Sulawesi ja Papua tarjoavat useita hehtaareita tutkittavaa.

Kiitoksia kaikille aanestaneille! Optimismi oli vankka: 56 aanta 57:sta arveli miun paasevan perille ilman lentsikkaa. Pidan gallupin avoinna perille paasyyni asti, jos vaikka ihme tapahtuisi...

Samaa yrittaville neuvoksi: varatkaa aikaa! Eras saksalainen oli saanut kyydin seuraavaksi paivaksi, mutta moni on joutunut lahtemaan hanta koipien valissa. Miuta vastaan olivat pitkaksi venyneet lohoilyt Lake Toballa ja Balilla, myoskin muutaman paivan laivan odottelu Floresilla teki takapakkia. Mutta olin varautunut tahan, joten ei mahottomasti harmita...vahan kuitenkin. Mutta olihan tama "vain" Koh Taon riippumatossa saatu valays... :o)