...tänään vapaapäivänä klo 6.55 soi puhelin:
"Se on Jack moro! Herätinko?"
"Nooh...juu..."
"Tuota me tarvittais kuolletta painoa vakaustestiin...Pääsetko tänne klo 8?"
"Kai mie pääsen..."

Siina sitten olin klo 8 veneella, kun Hra Tarkastaja testasi veneen vakautta seitsemalla henkilolla. Taman jalkeen kippari Cedric tarjosi ruosteenpoistoainetta ja pensselia. Kieltaydyin siihen hataan, koska paalla oli ei-tyovaatteet. Puolta tuntia myohemmin olin taas raaputtimen varressa... :-)

Palkka on nyt sitten alkuvaiheessa 100 dollaria paivassa. Kateen tuosta jaa 42 euroa per paiva. Ei suuria summia, mutta jatkossa kulutkin pienenee, jos paasen asustelemaan veneella. Huomenna ajan Port Douglasiin, josta kasin firma toimii tasta lahtien. Sinne on matkaa 70 kilsaa ja matkalla on pelkkaa hiekkarantaa. Aion lahtea aamulla ja pysahtya muutaman kerran. Iltapaivaksi olisi luvassa vedenalaisen valokuvauksen harjoittelua (ilman palkkaa). Tama siis, koska tulevaisuudessa rapsitaan rikkaista japseista kuvia, kun ne kelluu ja kattelevat kaloja...

Asiat ovat viela kovasti auki, mutta nailla nakymin tiistaina lahdemme riutalle testaamaan tekniikkaa. Laiva on lastattu koeasiakkailla, eli Hra Projektipaallikon kavereilla yms.

Tanaan taas Chrissy lipsautti "...kun sitten menet divemaster -kurssille, niin..." Tuntuu vallan mielenkiintoiselta... Tanaan kuitenkin allekirjoittanetta ehdittiin kouluttamaan solmujen ihmeelliseen maailmaan. Jo aikanaan iskan opettamat, mutta nyt unholaan painuneet punomistekniikat saivat harmaita hiuksia tahan miun jo harvaan paahan... Mutta harjoitus tehnee mestarin! Tai sitten joku aamu paatti ei enaa olekaan laiturissa....