Herätys tiistai-aamupalalle oli klo 8. Joni veti Zetaa kuitenkin vielä puoli tuntia, joten pääsimme alas ennen yhdeksää. Aamupala olikin ennakkoluulojen vastaisesti maksullinen, 20 yuania kipale. No, kaikkea pitää kokeilla. Tarjolla oli jotain tofuhässäkkää, teetä, paahtoleipää, paistettua munaa, kasviksia, lihamössötäytteisiä pelmenejä ja jonkinlaista lientä. Kasvikset olivat melkoisen tulisia, tee oli laihaa ja haaleaa (mutta varmaan täysin kiinalaiseen tapaan?), mutta aamupala tuli kuitenkin syötyä. Kuitenkin jatkossa jätetään väliin...

Takaisin ylös jatkamaan kesken jääneitä yöunia. Hetikohta perään joku koputti oveen. Kerrossiivooja tarjosi lakanoita(?), mutta kieltäydyin. Parin tunnin unien jälkeen heräsimme ovikellon(!) soittoon, ja nyt vuorossa olivat toiset siivoojat. Viitoin kyllä heille, että saa siivota, mutta selän käännettyäni ovi pamahti kiinni...jaahas...

Päivän rastitehtävänä oli Tiananmenin aukio. Tämä on surullisen kuuluisa vuoden 1989 opiskelijamielenosoitusten nujertamisesta aavistuksen liian kovin ottein. Pikku knoppitieto: aukiolla olevat sääntötaulut kieltävät moottoriajoneuvoilla ajamisen, mutta viranomaiset varaavat oikeuden olla erilaisia; vaikka ajaa tankilla...

Ensimmäisen puoli tuntia saimme olla rauhassa, mutta sitten vartin sisään tuli kolme "taideopiskelijaa" tarjoamaan kierrosta. Nämä matkailijoiden piireissä tutut kohtaamiset alkavat tapaan "Hello Sir, where are you from?". Ja sitten tarina jatkuu pikku jutustelulla, notta hän on opiskelija ja haluaisi esitellä nähtävyyksiä tai harjoitella englanninkielen osaamistaan. Heikompimieliset matkaajat ovat sitten löytäneet itsensä juomassa 300 euron arvoista teetä paikallisen mafian omistamassa teehuoneessa...

Päästyämme kerran jonkun kiinalaisperheen valokuvaalbumiin jatkoimmen matkaa kadun toiselle puolelle, kohti Kiellettyä Kaupunkia. Käveltyämme pari sataa metriä portista sisään tulivat "opiskelijat" versio B. Kaksi nuorta tyttöä tulivat juttelemaan haluten harjoitella englantia. Meidän osalta jutut loppuivat siihen, kun he halusivat näyttää vanhaa kaupunkia. Tässä ohessa joku kiinalaispoika otti meistä kuvan.  :)  Kymmenen minuuttia myöhemmin, minun ollessa sivummalla, tuli uudet kaksi tyttöä juttelemaan Jonille. Samanoloiset jutut, mutta nyt erona oli, että he olivat (muka) Shanghaista. Mie heittäydyin englantia osaamattomaksi tavisturistiksi, eli Joni hoiti puhepuolen. Tuli juttua junalipuista, ja he tarjoutuivat viemään meidät johonkin firmaan, joka voisi hoitaa meille liput. Päätimmen mielenkiinnosta katsoa, mihin matka veisi. :) Kilometrin käveltyämme saavuimme "toimiston" luokse, jonka he olivat bussin ikkunasta nähneet. Ikkunoiden edessä oli kalterit ja ikkunoissa paperit. Siinä vaiheessa kun he tarjosivat lipputoimistoa viereisellä kujalla, loppui meidän yhteiselo. Likat jatkoivat vanhan kaupungin suuntaan. Me Joneksen kanssa jatkoimme kohti rautatieasemaa...

Asemalla hetken palloiltuamme löysimme erään lippuluukun päältä oikean junan numeron (N203). Koska me vähän epäiltiin taskurahojen riittävyyttä, piti siis etsiä rahanvaihtopiste. No sitä ei löytynyt... Jatketaan junalippujen osatamista huomenna, kun saadaan rahat vaihtoon hotellissa.