Eipä Tomppa olis vielä pari vuotta sitten ajatellut menevänsä kokonaiseksi viikonlopuksi 100 kilsan päähän harrastamaan urheilua! Tätä leppoisaa vedessä polskuttelua oli ohjelmassa Port Waikatossa, 88 kilsaa kotoa kohti etelää.

Edellissunnuntaina olimme kotitaloutemme saksalais- ja brassivahvistusten kanssa liikenteessä ko. seuduilla. Mutta koska jälkimmäisen lajikumppanit hoitivat kuljetuksen, olimme perillä tasan puoli tuntia ennen auringonlaskua, pitkän, mutta maisemarikkaan hutireissun jälkeen. Illan viileys ja laiskuus ei saanut miuta veteen, mutta tein henkisen muistiinpanon paikasta. Ja kun nyt jo menneen viikonlopun aaltoennusteet olivat hyvät, oli ANZAC -pitkänviikonlopun ohjelma selvä!

Port Waikato on vähän kuin länsirannikon Tuohikotti: 300 asukasta, rento tunnelma, pojat ajelee crossipörillä ja mönkijöillä - jälkimmäistä käytettiin myös koko perheen piknikkikulkuneuvona; äidin matkustaessa perävaunussa... Se mikä tätä urheilijanuorukaista kiinnostaa on suht tasainen "beach break".

Taas oli matkassa enemmän Etelä-Amerikkaa, kuin Eurooppaa; Wilsonin kavereita kaksi autollista. Uwe otti oman autonsa ja mie omani, mun tarkoituksena yöpyä paikan päällä ollen aamulla valmiina uusiin aaltoihin.

Perjantainen keli oli iso: murtuvat aallot olivat ainakin neljämetrisiä. Läheinen louhikko ja aaltojen koko saivat meidät eurooppalaiset aloittelijat pysymään rannan edustalla. Nappasin muutaman ison, mutta vähemmän tyylipuhtaan kyydin, suurimman osan ajasta mennessä taistellessa aaltoja vastaan. "Ankkasukellus" on nyt hyvin räpylässä! On se vaan mahtava näky/tunne, kun 4-5 metrinen aalto taittuu hitaasti päälle ja näet sen "tuubin" sisään...ja sitten läsähtää! Pari kertaa aalto otti mukaansa ja tuotti "kevytpesun ja linkouksen". Mikäs siinä mukana pyöriessä; pitää vaan odottaa kun/jos pintaan pulpahtaisi...

Lauantaina sama ohjelma. Brassit olivat siirtyneet itärannikolle bilettämään, joten urheiluosuuden hoidimme saksalaisen kanssa. Perjantainen 5 tunnin kauhominen tuntui käsivarsissa, joten jätimme suosiolla session kolmeen tuntiin. Taas sain muutaman kyydin. Uwe hilpaisi kotia, ja mie jäin vielä yhdeksi yöksi tsekkaamaan sunnuntaille luvatut puoli metriset aallot...

...Jotka jäivätkin silmäilyasteelle: kotipuolen Pesäntäjärvi antaa hiljaisena kesäpäivänä isommat aallot, kuin P.W. sunnuntaina. Siispä pakkasin Isuzun kotimatkaa varten ja köröttelin takaisin Aucklandiin.

Varustehankinnoissa on luvassa ainakin ylävartaloa lämmittävä märkäliivi (märkäpuvun alle) ja mahdollisesti jalkineet, hanskat ja huppu. Veden lämpötila on nyt 19 astetta (kauhian kylmää joo, piruilevat suomalaiset), mutta tippuu lähikuukausina alle 15 asteeseen. Kolme, neljä tuntia tuossa vedessä alkaa jo tuntua ruumiinlämmössä. Eipä tuo tapa, mutta mukavuusaste on jotain eri kertaluokkaa, kun ei vallan palele... :)