Olipas toiminnantäyteinen aamu!

Kolleega "Poppa Joey" ajoi viimeisen lastinsa maanantaina, tasan kaksi viikkoa lekurin diagnoosista. Maorihepun monttubileet olivat tänä aamuna. Tästä johtuen aloitimme aikaisin, jo klo 4.30, vain rahdataksemme muutaman kuorman soraa paikasta A paikkaan B. Tämän jälkeen me suuntaisimme kohti hautausmaata.

Miulla oli aamun viimeinen lasti päällä, kun köröttelin motarilla aamuruuhkan alkaessa alta satasta. Kahden moottoritien risteyksessä, sellaisessa väärinpäin-Y:ssä, pitää hölmösti täydessä vauhdissa vaihtaa kaistaa vasemmalle ("pimeälle puolelle"). Juuri kun heitin vilkun päälle: PUUM! Renkaan pitopinta päätti lähteä irti! Näin peilistä kun renkaan ilmanpaine Ajaxin tapaan räjäytti lokarin alta lian (kuran ja saven) pois ruskean pilven muodossa, renkaankappaleiden lennellessä kaistojen poikki.

Nappasin kattovilkun päälle ja aloin suuntamaan kohti tienreunaa kaikkien neljän kaista yli. Kahden metrin siivu kulutuspintaa oli vielä toisesta päästään kiinni renkaan jämissä ja hakkasi melkoisella paukkeella lavan alaosaan.

Kärry parkkiin ja soitto pomolle, jotta joku toisi sahan, että saisin jämät irti. Melko heti kurvasi paikallisen Liikkuvan Poliisin yksikkö ihmettelemään miksi kuorma-auto seisoo moottoritiellä. Selitin tilanteen ja konstaapeli jäi odottelemaan, jotta saan auton taas liikkeelle ja ulos ekasta liittymästä...

Allenin piti tuoda generaattori ja kulmahiomakone, mutta laitteita ei ollu saatavilla. Siinä sitten seuraavat puoli tuntia rautasahalla auton alla hinkkasin kumia irti, Allenin suihkutellessa löytämäänsä saippuavettä liukasteeksi.

Loppujen lopuksi pääsin takaisin varikolle, palautin paperihommat ja oman auton keula kohti kotia.

Matkalla kotiin, vähän ennen moottoritien loppua ohi suhahti savuttava, tummennettu ja madallettu Pimpattu Paku(tm). Motarin lopussa on T-risteys ja liikennevalot. Ohittaja ehti valoista ennen miuta ja punaisissa odotellessani kattelin, kun savu yltyi yhä mustemmaksi ja sitten löikin lieskat! Edelleen punaisissa tarkkailin, kun pakettiauto kurvasi jalkakäytävälle ja miehet hyppivät ulos. Nappasin penkkini takaa sammuttimen ja odottelin vihreää valoa.

Hetikohta kun pääsin paikalle, oli tietyömaalta tuotu sammutin ja takatilan poppivehkeet oli saatu kylmemmiksi. Eipä ollut sammutusmies Tompalle käyttöä...harmi... :)

Joey oli firman pitkäaikaisin kuorma-autokuski. Arvostettu herrasmies. Hautajaisiin lähti firman kaikki kuskit ja moni moni muu. Joey sai viimesen kyytinsä oman kuormurinsa lavalla vaimon istuessa kartturin paikalla ja parhaan työkaverin ajaessa.

Oli hiukan turistiolo näissä maori-tyyppisissä hautajaisissa. Vanha Joey oli jo montussa kun pääsimme paikalle valehtelematta kahden kilsan kävelyn jälkeen. Kansa lauloi jotain kansanlaulua, sitten pappismies puhui jotain. Tapahtuma oli ns. kaksikielilähetys: lause ensin maoriksi ja sitten englanniksi. Seurakunnan (tahi maoriyhteisön?) apulainen piti agressiivisen oloisen loitsunluennan ja sitten perheet ja ystävät pitivät pikku puheita ja heittivät santaa arkulle.

Firman porukka, joka oli ainakin puolet juhlaväestä, kerääntyi viimeisenä haudan ympärille ja Iso Pomo lausui muutaman sanasen. Koko ajan haudankaivajat olivat odottaneet vuoroaan. Töihin he eivät päässeet. Väki oli jo hajaantunut, kun vielä toistakymmentä työkaveria kerääntyi montun ympärille pistivät tupakaksi, heittivät takkinsa sivuun ja alkoivat lapioimaan hautaa umpeen!

Varsin mielenkiintoinen tilaisuus. Jäi hiukan hässäkkämäinen mielikuva, mutta tämä vain "länsimaalaiseen" kaavoja seuraavien hautajaisten ollessa ainoa kokemus tältä saralta.

Juhlakansa siirtyi muistojuhlaan, jota maori-kolleega töistä kuvasi: "Siellä isot rumat maorimiehet juo, syö, juo lisää, tappelee ja sitte itkee toistensa olkia vasten 'sorry bro hitting you...I love you bro'"

Jätin nämä pippalot väliin...