Paljon, paljon on tapahtunut sitten viimeisen! Saavuimme siis Brisbaneen tarkoituksena myydä hyvin palvellut Diana ja ottaa lento Perthiin, Australian länsirannikolle ja sieltä sitten tuhannen kilsaa pohjoiseen, Coral Bayhin uusien hommien pariin. Helpommin sanottu kuin tehty...

Aloitimme tulostamalla kymmenkunta myynti-ilmoitusta ja jakelimme niitä Brisbanen keskustan hostelleihin. Ja sitten vain odottamaan. Dan joutui yllättäen lähtemään viikoksi Uuteen-Seelantiin selvittämään erinnäisiä perhejuttuja, äidin maksaessa lennot. Jäin siis yksin autoa myymään.

Daniellen lähtöpäivänä soittikin eräs saksalainen heppu ja näytin hänelle autoa seuraavana päivänä. Hänellä oli kuitenkin lopulta toinen, sopivampi auto kiikarissa, joten se siitä. Tästä suivaantuneena printtasin lisää toistakymmentä ilmoitusta ja otin varmaan viidentoista kilsan kävelylenkin ja jakelin niitä uusiin paikkoihin. Ja taas kerran odottelemaan autosta kiinnostuneita...ja Dania.

Tuloksena oli japanilaiset heput, jotka kuitenkin hakivat automaattivaihteista, Dianan liikahtaessa manuaalisti, ja yksi irtonainen tekstiviesti. Tällä välillä Danikin oli palannut Australian maaperälle. Koska myyntitulos oli nolla ja työt lännessa odottivat (mutta ei ikuisuuksia) oli päätös karistaa Brisbanen pölyt renkaista ja ajaa länsirannikolle! Mutta ensin hiukan rentouttavaa riekkumista huvipuistossa nimeltä Dreamworld!

Giant Claw aloitti aamun. Edellisillan oluset ja aamupalaksi nautittu jugurtti-salami aamupala ei ollut kivaa...

Dan nurinniskoin

Tämä 130 metriä korkea torni palvelee kahta laitetta. Tornin yläpäässä on kahdeksan hengen istuin (The Big Drop) joka on valmiina vapaasti putoamaan sata metriä ennen 4 G'n jarrutusta. Kuvan alaosassa on matkalla ylös rakettikelkka (Tower of Terror), joka kiihdytettyään vaakatasossa 150 km/h ampuu ylämäkeen vajaan sadan metrin korkeuteen ja putoaa sitten samaa reittiä lähtöpisteeseen.

Dan löysi omalle kengänkoolleen (44) voittajansa!

Big Brother Australiaa kuvataan huvipuistossa

Tämän selkärankaa vaativan päivän jälkeen pääsimme parissa päivässä madeltua Surfers Paradisen kautta Byron Bayhin noin 150 kilsaa Brisbanesta. Siellä huomasinkin, että yksi vetoakselin suojakumeista oli totaalisesti kadonnut! Tällä välillä Dan opetteli suomalaisia kirosanoja... :) Koska edessä olisi lähes 6000 kilsaa ajomatkaa, ei voinut muuta kuin auto pajalle. Yllätykseksi remontin hinnaksi tuli 100 dollaria, sisältäen $20 osan. Valmista tuli kahdessa tunnissa!

Mutta Dianan ollessa työn alla, tuli puhelu Brisbanesta. Saksalaistyttönen oli kovasti kiinnostunut Dianasta ja tästä vakuuttuneena päätimme ottaa hiukan takapakkia ja ajaa taas kerran Brisbaneen! Vielä samana iltana Steffi tuli leirintäalueelle autoa tutkiskelemaan. Hän oli kovasti kiinnostunut, mutta aikoi seuraavana päivänä katsastaa erään toisen menopelin ja lupasi soittaa illalla.

Puhelun odottaminen olikin rasittavaa. Ratkaisisihan se miten tämä tiimi saisi itsensä länteen! Puhelu tuli ja auto oli myyty! Hetkellisen tasajalkaa hyppimisen jälkeen annoimme itsellemme oluset ja painuimme tilaamaan lentolippuja. Hinnaksi näille tuli VirginBluen kautta $319 per nenä, yhteen suuntaan. Lähtö kahden päivän perästä. Sitten alkoikin ajanjakso, jolloin allekirjoittanut menetti hiuksia ja jäljelle jääneet saivat harmaan sävyn...

Dianan viimeinen kuva

Dianan tuulilasi oli saanut jo aikoja sitten pohjoisen Queenslandin outbackissä kolhun, kiitos maantiejunan. Halkeama oli kasvanut kolmannes lasin pituiseksi, viirun ollessa kuitenkin repsikan puolella. Tämä oli "Hildan" kanssa sovittu, että me hoitaisimme lasin korjauksen ja se sitten näkyisi hinnassa. Soittelinkin myyntipäivän aamuna eri firmoihin ja korjaus sovittiinkin klo 14. Varttia yli sovitun ajan lasimestari soittikin ja kertoi, että uudessa lasissa oli halkeama ja uuden saisi seuraavaksi aamuksi. Mutta siinä vaiheessa auto olisi jo uudella omistajalla ja me olisimme jossain Brisbanen ja Sydneyn välillä, allamme 10 kilsaa ilmaa.

Sumplimme kuitenkin, että lasimies hoitaa asennuksen uuden omistajan kanssa, meidän maksaessa työt $200...niinkuin alunperin oli sovittu. Pakkasimme leirintäelueella kamamme ja muutimme viimeisen illan kunniaksi keskustan hostelliin, omaan huoneeseen. Tästä lisää myöhemmin...

Oli omistajuuden vaihdon aika! Tapasimme Steffin ja hänen kaverinsa keskustassa ja ajoimme heidän majapaikkaansa. Steffi olikin nyt hiukan epävarma auton ostosta. Oli saanut paremman tarjouksen toisesta autosta hetikohta soitettuaan meille ja kerrottuaan ostavansa Dianan! Steffi olikin reiluhkolla päällä ja kertoi pitävänsa sanansa, mutta vain koska me olimme jo ostaneet lentoliput.

Vaikka auton (Western Australian kilvillä) siirto on helppo, meni tapahtuman selittämiseen paljon aikaa ja tupakkaa (kuvainnoillisesti). Saimme lopulta paperit täytettyä kadulla ja tuli aika lukita ovet ja suorittaa maksu. Tässä vaiheessa uusi omistaja katkaisi ainoan avaimen oven lukkoon! Tästä alkoikin helvatanmoinen tivoli. Yhtäkkiä hän olikin kovasti katumapäällä ja pelkäsi "pahoja merkkejä". TIESIN, että suutari voi tehdä katkenneesta avaimesta kopion ($6), mutta nyt kellon ollessa myöhä, niin vasta seuraavana päivänä. Ja tämähän ei sitten mennyt jakeluun. Lopulta soitimme lukkosepälle joka lupasi tulla myöhemmin paikan päälle tekemään uuden avaimen. Hinnaksi tulisi 150 dollaria. Lopulta sovinto syntyi siten, että maksoimme (vähensimme auton hinnasta) 100 taalaa ja autokauppa olisi sitten siinä! Vastaanotin 2600 dollaria ja lähdimme Danin kanssa kaljalle. Perkele, että oli hankalaa!

...Ja takaisin hostelliin ja omaan huoneeseen telkkaria katsomaan ja rentoutumaan. Mutta telkkari olikin kytkemättä (vaikka toisin oli puhelimessa kerrottu) ja ilta pilalla. Nyt näinkin Daniellen..hmm..tiukan puolen: hän vaati telkkarin kytkemistä tai toista huonetta (kello oli tässä vaiheessa yli kymmenen illalla). Kaikki yksityishuoneet olivat täynnä. Palvelu oli huonoa, mutta Dan sumpli meille halvemmat sängyt 10 hengen dormissa ja hinnan erotuksen rahassa takaisin. Siirtäisimme kamamme uuteen huoneeseen ja palauttaisimme ekan huoneen avainkortit. Lopullinen ratkaisu...emme koskaan menneet dormiin. Palautimme kyllä avaimet, mutta pysyimme tuplahuoneessa...sähköt pidimme päällä laittamalla Danin sukelluskortin huoneavaimelle tarkoitettuun paikkaan. Nukuimme rauhassa muutaman tunnin ja aamulla palautimme avaimet ja hilpaisimme junalla lentokentälle... :)

Nyt siis Perthissä, Australian länsirannikolla! Täältä suuntaamme omalla autolla tai bussilla pohjoiseen, ehkä pysähtyen muutamassa paikassa ja lopulta kun pääsemme Coral Bayhin, aloitamme uudet hommat!

 
Perthin syysmuotia 2007. By Dan & Tomi