Kummelipäivät...

Osa 1: Ensiapukurssi, joka ei ollut tarkoitettu pidettävän

Rescue Diver -kurssin läpäistääkseen pitää olla jonkinlainen ensiapukoulutus alla. SPR, tai vastaava. PADI tarjoaa omaa EFR-kurssia. Vaikka Rescue-paperit olikin jo kädessä, niin EFR piti suorittaa. Ensin se piti olla Juhannusta edeltävänä torstaina, mutta kurssin pitäjä Erppa lähti kauniimman puoliskonsa kanssa Phuketiin lomille, joten uusi aika oli maanantai. Kurssin ohjelmaan kuuluu DVD, jossa käydään läpi eri aiheita ja joita sitten samantien harjoitellaan. Jopa täälläkin DVD-soitin tarvitsee virtaa, jota taas Koh Taon sähköverkko tarjoilee vaihtelevalla menestyksellä. Sukellusputiikilla oli virtaa, mutta ei lattiaa (remontti), joten suuntasimme SSS Camber Networksin tiloihin. Siellä oli lattia, muttei virtaa. Tulimme vielä iltapäivällä uudestaan, mutta sama juttu. Kurssi siirtyi sujuvasti tiistaiaamuun.

Tiistaiaamuna mulla, Pyryllä ja MikkoP:llä oli toivomuksena vetää iltapäivällä vielä yksi sukellussatsi, joten naarmuisen DVD:n suosiollisella avustuksella vedimme kurssin pikakelauksella läpi. Iltapäiväsukelluksessa oli vain yksi pieni pulma. Henkilökuntaa ei riittäisi vahtimaan meitä. Mutta ei se mitään. Tarvitsimme vain kamat, veneen ja kapteenin, ja tämä onnistuikin mainiosti. Ilmassa oli pientä urheilujuhlan tuntua, kun me kolmestaan olimme lähdössä veden alle! Nyt ranteitamme koristi pattien lisäksi sukelluskello ja -tietokone ja kompassi. Erpan vihjeiden perusteella otimme suunnaksi Green Rockin...

Osa 2: Ominpäin sukeltamassa

Saatuamme tankit ja kamat veneeseen ja annettuamme kapulle suunnan, huomasimme ettei sukelluskohdekartat olleet veneessä... "Maj mii...", sanoi Capitano. Hitsin hitsi. Toiseksi paikaksi valittu Red Rock oli kyllä tuttu, mutta Green Rockilla me kaikki olimme käyneet vain kerran, ja sekin syväsukellus, niin se alue oli tuntematonta. Ei se mitään, sovimme tekevämme vapaamuotoisen sukelluksen, kierrellen paikkoja.

Pyryllä kaikki "oukei"

Pyry ja MikkoP pallopelin lumoissa

Tämä olikin sitten tapahtumarikas sukellus. Ensinnäkin kaikki tekniikka - kellot, kompassit, tietokoneet - pitivät meidän ajatukset varattuina, mutta tapahtui siellä muutakin. Räpsin ostamallani Kodakin kertavedenalaiskäyttökamerallani kuvia, ja vuorotellen poseerasimme toistemme kanssa. Hiukan myöhemmin, kun katselin muualle, tuli Pyry koputtamaan olkaani. Pyryn osoittamassa suunnassa oli triggerfish! Etäisyyttä tähän oli n. kaksi metriä. Koska niiden pesimäkausi on taas alkamassa, niin nämä tuppaavat olemaan hiukan äkäisiä. Valokuvaajan refleksit tulivat pintaan ennen opetettuja toimenpiteitä: räppäsin kalasta kuvan, ennen kuin tuli kiirus pakittaa pois tilanteesta. Kala ei näemmä pitänyt valokuvaajista, vaan kurvasi ympäri ja alkoi kovasti ärhennellä. Lähimmillään se oli ehkä metrin päässä räpylöistäni. Pääsimme kuitenkin pois paikalta... Mutta kivaa oli!

Merielukat eivät jääneet tähän. Hetkeä myöhemmin ikuistin mustavalkoisen merikäärmeen kiemurtelemassa korallien seassa. Tämän jälkeen löysimme vahingossa Green Rockin yhden läpiuinnin, mutta olikin jo aika nousta pintaan. Pintaannousussa käytetään usein "turvamakkaraa". Kirkkaan värinen, ilmalla täytettävä muoviputki, joka varoittaa alla narun päässä odottelevista sukeltajista. Narua tässä tuubissa on useita metrejä. Koska olin noviisi tämän käytössä, oli toimenpiteissä toivomisen varaa. Opin pari asiaa: 1) katso mihin purkaat narun, tarkista ranteesi. 2) Makkaraa ei tarvitse puhaltaa täyteen, se ampuu aika vihaisesti pintaan mahdollinen sukeltaja mukanaan (ks. kohdan 1 ranne). Nopeaa ja turvatonta pintaannousua en kuitenkaan tehnyt; sain narun irti ajoissa... :)

Iltapäivän toisella kohteella, Red Rockilla, vietimme aikamme lähinnä RR:n tunneleissa. Ei kummempia tapahtumia (jos ei lasketa, irtonaista tankkia, perustörmäilyä ja korallinaarmuja). Makkara tosin pääsi taas yllättämään tarttumalla pulloventtiiliin (sain myöhemmin Colinilta vinkkejä nakin käsittelyyn. Toim.huom.)

MikkoP, Pyry ja Mie todistetusti elossa sukellusten jalkeen...

Nämä Koh Taon viimeiset sukellukset antoivat paljon. Tähän mennessä kaikki sukellukset ovat olleet jonkun muun vetämiä, ja nyt kun saimme itse päättää minne menemme, miten sukellamme jne., niin vapauden tunnetta oli kertaluokkaa enemmän.

Osa 3: Ajoissa laivaan, Bangkok odottaa!

Sukellusten jälkeen sovimme pienistä Pyryn ja miun läksiäispippaloista, ja tapaisimme Puressa klo 21. Pöytä oli illanmittaan kohtuullisesti märkänä ja pitihän sitä vielä mennä A/C:n bileisiin. Aikaahan meillä oli reilusti: laiva Chumponiin lähtisi vasta klo 10 aamulla. Klo 9.01 herään puhelinsoittoon: "Se on Katja täällä moi. Aattelin, notta meinaatko ehtiä maksaa laskusi ennen laivan lähtöä..?", kysyi putiikin edustaja. "Ööö...Juuh...", vastasin tarmokkaasti. Noin seitsemän minuuttia myöhemmin olin kamat selässä mopon päällä, vetämässä melkoista Ryyd-loikkaa kohti shoppia. Lisähaastetta toi allaoleva mopo, joka piti palauttaa (ja saada passi pantista) ja rahannosto sukelluslaskuja varten. Minusta huolimatta olimme Pyryn kanssa laiturilla 20 minuuttia ennen paatin lähtöä!

Yhdistetty laiva- ja bussimatka Bangkokiin meni sujuvasti. Pari elokuvaa ja ruokataukoa piti miehet hereillä. Saavuimme Bangkokiin klo 20.30. Olin sopinut Marien kanssa tapaamisesta klo 21.45. Etsimme Pyrylle katon pään päälle, joko löytyikin TV:n kera Sawasdee Smile Innistä 200 bahtilla. Tapasimme Marien sovittuna aikana ja suuntasimme jo kuukausi sitten Mattin kanssa tutuksi tulleeseen "Ad here the 13th" -blues baariin. Koska Taolla löytämämme improvisaatiobaari oli suht kohtuullinen, sai tämän paikan mainio ilmapiiri Pyryn hikoilemaan hunajaa! :) Loppujen lopuksi saivat klassikot Pyryn tanssimaan vauhdikkaasti.

Ad here the 13th

Tanssiessa tulee hiki. Seuraavaa siirtoa en oikein osannut arvata. Baarista lähdön jälkeen löysimme itsemme taksista matkalla "someplace..." Varttia myöhemmin olimme yöuinnilla yksityisellä uima-altaalla Marien asunnolla! Ihan kiva!

Pyry lähti taksilla omille teilleen ja sovimme tapaamisesta seuraavana päivänä. Marie kavereineen (Jessica ja Jauii) oli menossa elokuviin, joten lyöttäydyimme pyynnöstä seuraan. Illan näytöksenä oli uusin Superman. Maksimoidaksemme mahdollisen elokuvanautinnon, ostimme Pyryn kanssa liput IMAX-teatteriin, 3D-näytökseen. (Koska Mariella ja kumppaneilla oli jo liput ostettuna Toim.Huom.) Leffa oli kohtuullinen, ja 3D -osuudet toimivia, mutta "deittiseura" (Pyry, Marien sijaan) ei ollut odotettu... ;)

Leffan jälkeen menimme porukalla Lumpinin puiston vieressä olevalle yötorille (jonka nimeä en muista..) syömään iltapalaa. Tämän "yötorin" ruokaosasto on katettu, noin hehtaarin kokoinen alue, jossa reunoja kiertää tusinoittain eri ruokakojuja ja alueen keskellä on sadoittain pöytiä. Alueen toisessa päässä on esiintymislava, jossa esim. tällä kertaa luuranko lauloi ballaadeja... Ruokahetken jälkeen oli aika ottaa auto Khao San Roadille ja läksiäiskalja Pyrylle!

Osa 6: Muutama päivä myöhemmin: Kohti uusia seikkailuja!

Tulin juuri lentokentältä, jonne Jauuin kanssa saatoimme Marien kotimatkalle. Huomenna maanantaina klo 18 hyppään bussiin (1000B), jonka päätepysäkkinä on Kuala Lumpur 15 tuntia myöhemmin. Nyt "oikeesti" alkaa viimeinen vaihe kohti Kengulandiaa!

ps. Filosofi Pyry kiteytti travellaamisen huonoimman puolen: tapaa paljon mielenkiintoisia ihmisiä, joille sanoo hyvästit keskimäärin kahden viikon jälkeen. Ja joillekin tuplasti...