Ko Chang jäi taakse ja edessä oli yksi yö Bangkokissa, odotellen Air Asian lentoa FD3165 Krabiin (n. 40 euroa). Bankokissa kävimme Joneksen kanssa Royal City Avenuella (RCA), joka on yksi katu baareja vieri vieressä. Täällä ei ole paljon nähtyä turisti-shaissea, joten kadun baarit ovat paikallisten suosiossa. Sekaan mahtuu myös muutama "frangi"...<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

RCA on hiukan sivulla keskustasta, joten tarvitsimme kyydin. Muutama taksi tarjosi kyytiä ylihintaan, ilman mittaria, mutta näihin emme lähteneet. Pari aliarvioivaa tuk-tuk -kuskia yritti saada meiltä isoja bahteja, mutta sitten tuli yksi nuorehko tuk-tuk -ajuri. 150 bahtia (3 euroa) muutaman kilsan matkasta ei ollut huono tarjous. Hyppäsimme kyytiin ja löysimme itsemme hetken päästä keskeltä Bangkokia, todellakin väärästä paikasta. Häkeltynyt kuski heitti uukkarin ja pinkaisi kysymään neuvoja paremmin tietäviltä. Oikea suunta löytyi, ja 45 minuutin ja kymmenentuhannen auton ruuhkan jälkeen olimme perillä. Sitruunan niellyt kuski ei pyydellyt sovittua enempää. (Jos olisi, niin sovimme Joneksen kanssa, että mie otan kuskista jalkalukon ja Jones ottaa juoksu-tuk-tukit ja mie jään selvittelemään asioita... ;) Toim.Huom.)

Takaisintulo yömyöhällä (klo 2.00) oli pala kakkua: mittariton taksi toi viidessä minuutissa ja 100 bahtilla allekirjoittaneen perille hotellille - Jones oli jo hiippaillut kotiin aikaisemmin (ostaen 7-elevenistä kaksi tikkaria(?), pikanuudelit, kokiksen ja sipsipussin...:)

Seuraavana aamuna miulla oli ohjelmassa uuden rinkan osto, koska vanha 200 markan reuhka oli tiputellut tukirautoja pitkin Aasiaa. Jonin tietämässä putiikissa ei ollut 50 litraa suurempia, joten myyjän vinkkiä seuraten pinkaisin Siam Discovery Centeriin North Facen kauppaan. Täältä löytyikin 60 litrainen vajaan 8000 bahtin (n.150 euroa) hintaan. Sieltä tuhannen Ryyd-loikkaa takaisin hotellille, koska checkout -aika kävi päälle. Runttasin kamat rinkkaan, suihkuun ja ulos. Respasta löytyi vaaka jolla punnitsin kantamukseni: yhteensä 27 kiloa! Onhan se paljon, mutta kuvauskamat (ml.läppäri) painavat pelkästään 5-6 kiloa, ja mukana kulkevat lisäksi vaelluskengät ja muut päämäärättömällä matkallani (ehkä) tarvittavat varusteet...

Air Asia lennätti meidät tunnissa Krabiin, jossa yövyimme. Sunnuntaiaamuna klo 10 minibussi kahden lautan kautta Ko Lantalle, jossa olemme nyt varmaan 5 yötä, New Coconut Bungalowseissa, 300 bahtia/6 euroa per pälli kahden hengen  bungalovista tuulettimella ja omalla kylppärillä. Ko Lanta sai muuten tsunamista kovasti turpiinsa, Phuketin ohella. Nyt siitä ei ole juurikaan mitään merkkejä maastossa. Kun osaa yhdistää näkemäänsä, voi päätellä jotain: suhteessa paljon uusia rakennuksia ja pääpaikkoihin pystytetyt tsunamivaroitussireenit ja -opasteet.

Viranomaisasiaa: miun viisumi vanhenee 15. päivä, johon aikaan olisimme Ko Phanganilla viettämässä paikallista vesifestivaalia - huono juttu. 10  päivää lisäaikaa haettuna maahanmuuttovirastosta maksaisi 1900 bahtia (40 euroa). Suunnitelma on seuraava: täältä lahtiessämme Joni suuntaa omineen Phanganille (ja hän hoitaa yhden päivän yliolonsa lentokentällä),  ja mie lähden aamutuimaan kohti etelää, Trangin kautta Satuniin, lähelle Malesian rajaa. Täältä otan veneen Malesian puolelle Kuola Perlikseen (45 minuuttia, 100(?) bahtia meno-paluu), otan Malesian leiman ja palaan seuraavalla paatilla takaisin Thaimaan puolelle: zimsala bim! 30 päivää lisäaikaa. Satunissa yö ja aamulla kolmellakymmenellä eri vekottimella kohti Ko Phangania, jonne saavun arviolta vuorokauden myöhemmin kuin Joni. Hinta: jos huonosti menee, niin tonni. Ei huonosti 4 viikosta verrattuna 1900 bahtia ja 10 päivää...

Kuten mainittua Ko Lanta tarjoaa meille mielenrauhaa ja raikasta ilmaa seuraavat päivät. Täällä ei tapahdu mitään, joten päivitystiheys ei tule olemaan huima... Ko Lanta, roger out...