Kun viidelle päivälle suunniteltu kurssi vedetään kahdessa päivässa - oikeastaan puolessatoista - niin tahti on odotetusti kiireinen. Tahtia kiristettiin, koska Jyrkin piti lähteä saarelta kohti Bangkokia.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tiistaina oli iltapäivällä erilaisia taitoharjotteita: vauhkoontuneen sukeltajan käsittelyä, pintautumista, vetotekniikoita yms. Vuoroveden ollessa suosiollinen, nämä tehtiin lähellä rantaa. Iltaa jatkettiin virkistävästi klo 22 asti teoriaosuuden läpikäymisellä.

Keskiviikko olikin kokonainen päivä. Klo 8 jälkeen lähdettiin veneelle, ei muita sukeltajia. Aamun ensimmäinen sukellus oli eri toimenpiteiden harjoittelua veden alla ja päällä. Eri älyn tilassa olevan sukeltajan käsittelyä, ensitoimenpiteitä, varusteiden riisumista, veneeseen nostoa jne. Toinen sukellus muistutti lähinnä ADHD-tapausten kanssa sukeltamista. Katja (ope) ja Juha (open apuri, kohta divemaster) käyttäytyivät kuin pahimamat "kyl-mä-tiedän-mitä-mä-teen" -tapaukset. Varusteet oli miten sattuu ja veteen mentiin ja siellä oltiin hällä väliä -asenteella. Lopulta Katja ansaitusti sai reiteensä reiän ja Juha otti pientä paniikin poikasta. Mutta me neljä hoidettiin homma kotio. Muiden firmojen sukeltajajilla oli ihmettelemistä räpiköiviä suomalaisia katsellessa...

Tiukkaa pelastamisen teoriaa...

Takaisin laituriin odottelemaan iltapäivän sukelluskurssilaisia ja fundivereita. Aika kulutettiin rattoisasti käymällä läpi loput teoriat... Matkalla Mango Bayhin arvoisat kouluttajamme törttöilivät taas, ja he putosivat kuin enot veneestä (kirjaimellisesti). Pyry hyppäsi auttamaan näitä sankareita ja Capitano heitti uukkarin. Hetken kuluttua potilassaariset olivat kyydissä ja matka jatkui. Matkalla Colin (divemaster) jäi parin asiakkaan kanssa matkalle ja me jatkoimme lahden perukoille. Vuorossa oli vapaamuotoinen sukellus, mutta me neljä odotimme jotain tapahtuvaksi. Eipä varmaan koskaan Katjaa ole näin kiinnostuneesti katseltu perään! Odotetusti Juha katosi puolen tunnin jälkeen. Organisoimme etsinnän: Jyrki meni veneen yläkannelle tähystämään kuplia, Pyry aloitti pintaharavoinnin ja minä MikkoP:n kanssa haravoitiin pohjaa sik-sak -kuviolla suuntaan, josta olimme tulleet. Kun Juha oli ollut "kateissa" 30 minuuttia, alkoi henkilökunnan kasvoilla olemaan huolestumisen merkkejä. Lopulta Juhaa etsi meidän neljän lisäksi Katja, Colin ja kaksi naapuri veneen snorklaajaa. Viimein Juha tuli pintaan (vielä 30 minuutin oillallä) aivan eri suunnasta mistä etsittiin. Kouluttajia myöten kaikki oli väärällä suunnalla. Tämä osoitti, notta etsintä on kirkkaista vesistä huolimatta hankala paikka...

Japanese Gardenilla ei enää sukellettu, vaan me elvytimme vedestä noukittua elotonta Juhaa. Onnettomuusaltis sälli...

Mie, Pyry, Katja, Jyrki, MikkoP ja poissaolevana liimattu Juha

Paluun jälkeen oli vielä vuorossa autokoulumainen loppukoe, jota arvuutellessa meni tunti. Ja tottakai, kaikki saivat kurssin läpi! Seuraavana koulutuskartassa on kaksi suuntautumista: ei-ammatillinen Master Scuba Diver ja ammattikelpoinen Divemaster, josta jatkot aina kouluttajaksi asti. Jos minulla ei olisi "pakko" mennä Australiaan syyskuun loppuun mennessä, jatkaisin samantien Divemaster-kurssilla! Sen sopivalla vauhdilla suorittaminen veisi 2-3 kuukautta, mutta tuolle ajalle mulla on jo muita suunnitelmia: Australiaan meno ilman lentokonetta...