Lähtö Ko Lantalta oli vaikeahko. Ei mitenkään olosuhteiden takia, vaan pöllyssä olleen paikanpitäjän vuoksi. Olimme Joneksen kanssa klo 7.25 valmiina lähtöön, mutta matkalipuista Trangiin ja Krabiin ei kukaan tiennyt mitään. Kokki kävi herättämässä paikan isännän, joka alkoi "no problem, no problem" -lausahdusten jälkeen kirjoittamaan meille tikettejä. Joni sai lippunsa oikealle paperille, mutta sitten loppuivat pohjat. Miun ensimmäinen lippu muodostui peruskuittipohjalle, ja jo toiselle löytyi oikea kaavake. Yhtä kaikki, matkaan päästiin...(itse asiassa Joni hilpaisi matkaan jo aikaisemmin, mie jäin oottelemaan omiani ja makselemaan kyytejä...)<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Joni kulki miten kulki, mutta mie pääsin kolmen tunnin jälkeen Trangiin, jota ennen luulin jo myöhästyneeni seuraavasta bussista kohti Satunia ja Malesian rajaa. Trangiin saavuttuani oli päällä perushässäkkä, jonka päätteekksi tuli paikallinen maktatoimistoedustaja tarjoamaan parempaa vaihtoehtoa viisumin uusimiseen: jatko Hat Yaihin, josta pienempi j helpompi matka rajalle. Trang-Satun -välin sain samalla lipulla kuin Trang-Satun olisi ollut, joten jatkoyhteysten takia otin uudeksi suunnaksi Hat Yain. Matka tänne sujui mukavasti minibussin etupenkillä nuokkuen. Perillä ilmaisin kiinnostukseni uusia viisumini, joten minut ohjattiin parin sadan metrin päähän "paikallinbussiasemalle"... Ohjeiden mukaan en kyllä löytänyt mitään, ja suuntia kyselessäni selvisi, että bussiasema on 2 kilsan päässä. Kun paikalle tuli tuk-tuk, ja sen hinta tuntui kalliilta (60 senttiä), viiton kuskin poistumaan ja valittelin laheiselle ukolle, että pitäis Malesiaan päästä. Mies osoitti kadun toista puolta ja sanoi, että tuo minibussi vie siut rajalle 50 bahtin hintaan.. OK..ja hetken kuluttua olin matkalla kohti Malesian rajaa.

Minibussin pysähdyttyä Padangin kupunkiin oli vastassa mopokuskeja, jotka tarjosivat kyytiä rajan taakse ja takaisin kohtuulliseen 50 bahtin (1 euro) hintaan. Kaupat syntyivät suurempia empimättä. Viisumin uusiminen olikin aika helppo homma: Mopomiäs ajoi miut Thaimaan ulosmenevälle portille, jossa täytin jo passissa kiinni olleen paperin. Malesian sisääntulossa Will Smithin näköinen heppu kysyi, notta miksi Malesiaan? Vastasin, että pitäis Thaimaan viisumi uusia. Ko. kaveri löi passiin sisääntuloleiman "social visit", ja matka mopon kyydissä jatkui minuutin verran Malesialaisen liikenneympyrän kautta ulosmenoportille, jossa exit-leima ja siirtyminen Thaimaan puolelle. Taas kerran paperin täyttö ja ZimZalaBim; uudet 30 päivää toiminta-aikaa Thaimaassa!

Mopokuski vei minut takaisin minibussiasemalle, josta 50 bahtin kyyti kohti Hat Yaita. Miulle oli jo aikaisemmin kerrottu, että viimeinen suora kyyti kohti Ko Phangania lähtee klo 16, ja saavuttuani kaupunkiin kellon ollessa 16.45 olin jo valmistautunut viettämään yön paikan päällä. Traval agencyn täti kuitenkin soitti muutamaan autoon jo 500 bahtin kyyti Ko Phanganille olikin yht´äkkiä tulossa 15 minuutin kuluttua, klo 17. Koska aamu oli ollut niin hätäinen, oli syömiset jääneet väliin, niin tuli tuhannen kiire 7-eleveniin ostamaan pikanuudeleita. Takaisin saavuttuani oli jo minibussi odottamassa, joten jatkoin nuudeleiden nauttimista kyydissä. Hetken ajelun päästä kuski ohjasi miut ulos ja viittomisesta päätellen, miun piti syödä ruoka loppuun pöydän ääressä. OK...muutama henkilö bussissa odotteli, jotta sain ruuat syötyä...heh.

Kyyti saapui lopulta klo 22.00 Surat Thanin kaupunkiin tuntia ennen yölautan lähtöä. Tämä paatti oli pääasiassa rahtilaiva, mutta siellä oli 1.5 metriä päätilaa matkustajille. Jokaiselle oli kuitenkin varattu patja ja tyynyn yötä varten. Noin 40 matkustajan lisäksi kyydissä oli muutama tuhat kananmunaa, kasviksia, sekalaista roinaa ja toista kymmentä uutta Suzuki-mopoa.

Klo 6.10 paatti saapui Thongsalaniin, johon Jones oli saapunut jo edellisenä iltana. Hänen majapaikkansa oli parisataa metriä laiturista, joten oli aika herättää kyseinen baarikärpänen. Parin koputuskerran jälkeen herra suvaitsi herätä, joten jätin kamani Jonin huoneeseen ja jätin hänet nukkumaan. Aamiainen löytyi helposti ja lisäksi tarvitsemamme mopot 100 bahtia (2 euroa) per päivä, jos ottaa mopon viikoksi (superhalpa!). Aamun aikana ajoimme rinkan selässä parikymmentä kilometriä Haad Yaon kylään, jossa ennakkotietojen mukaan oli hiljainen ranta. Otimme toisen bungalovitarjoajan ja jäimme neljän euron päähintaan per päivä tänne seuraavaksi viikoksi. Ranta on täydellinen ja asumus omine kylpäreineen ja tuulettimineen on hintaansa nähden erinomainen! Kuun puolivälin Songkrang-juhla ja maailmankuulut Full Moon-bileet ovat seuraavana mielessä, mutta viikko täällä ei tule olemaan tylsä: koralleja sukellettavaksi, thai boxing -matseja katseltavaksi ja valkoista hiekkaa makoiltavaksi. Oravanpyörälle on vaihtoehtoja...