Eilen, ei edes aivan yhtäkkiä, tuli olo, että täältä pitää päästä pois. Tämä Balin Kuta Beach on täyttä turistishittiä. Noh, en kyllä mitään muuta odottanutkaan, mutta tämän kamelin selän katkaisi ne sadat hyeenat, jotka 15 metrin välein tyrkyttävät t-paitaa, sandaalia, saronkia, vitun "transporttia"... Ja tuo 15 metriä ei ole vitsi! Rannalla sama juttu. Hieronta, leija, puhallusputki ja kirotut aurinkolasit!

"Hey mate, t-shirt! Cheap! 10.000" "Yo, boss, new sandals!" "Transport!" Mister sitä, friend tätä! Äsken rannalla istuskellessani kävin samaa suuntaa olevan dialogin:

Viereen istuu heppu.
"Excuse sir. Do you mind if I practice my english with you..?"
"Yes. I mind. I want to be alone."
"Er..."
Hetken päästä tämä jatkaa.
"Where are you from?"
"I'm from nowhere."
"Germany?"
"No. I said I'm from nowhere."
"Erh...Have a nice day, sir."
"Yeah, bye..."

Toissapäivänä kävi samalla lailla. Heppu aloitti samalla tavalla, ja mie jatkoin, että puhu nopeasti, lähden parin minsan päästä syömään. Minuuttia myöhemmin poseerasin hepun kavereiden kanssa valokuvassa. "Just a memory." Mitä mitä mitä??? Oon useasti seurannu samanlaista toimintaa sivusta. Koko "toimitukseen" menee vain muutamia minuutteja: pälä pälä ja sitten ollaankin valokuvassa. En jaksa ymmärtää tarkoitusperää...

Surffaus on ollut ainoa asia mikä on pitänyt miut täällä. Kurssin jälkeen oon harjoitellu n. tunnin päivässä. Joka on näille spaghettikäsivarsille ollut ihan tarpeeksi! Nyt en yhtään ihmettele miksi surffarit on timmissä kunnossa... Aalloilla ratsastaminen on suhteellisen helppoa. Vaikeaksi sen tekee aaltojen metsästäminen. Lentopallomailoilla saa meloa melkoisesti, että pääsee avoveteen ja hyville apajille. Tosin sielläkin olen jättänyt "oikeat" aallot asian hallitseville. Pari päivää sitten sain kyytiä pari-kolme metriseltä aallolta, jota yleensä surffataan sivuttain. Tilanne tuli yllättäen, ja miulla ei ollut hajuakaan, miten toimia, joten mie otin miehekkään lennon etusektoriin. Onneksi vesi on pehmeää...

Perjantaille tai lauantaille otan bussin (juhuu!) täältä Lombokille. Busseja menisi suoraan seuraavalle saarelle Sumbawallekin, mutta liika on liikaa. Sitä on neljä viikkoa peliaikaa, kunnes viisumi menee vanhaksi (10. syyskuuta). Ainakin viikon meinasin varata Länsi-Timorille huviveneen (tai tod.näköisemmin lentokoneen) metsästykseen. Joten parissa viikossa pitäisi allekirjoittaneen olla Nusa Tenggara Timurissa...