...niinkuin täällä Kiinassa tavataan sanoa!

Irkutsk, perjantaina 10.2. Heräsimme ajoissa ehtiäksemme klo 9.00 Listvtyankan bussiin. Hintaa tälle  puolentoista tunnin (60 km) matkalle tuli 50 ruplaa, eli n. 1,5 euroa. Onneksi bussin ikkunat olivat jäässä, muuten olisin ollut hiukan enempi huolissani, koska kuski kengitti etenkin alamäkeen sen minkä bussista irtosi. Ylämäkiin taas vauhti hiipui täysin.

Päätepysäkillä Listvtyankassa odotti pieni 2500 asukkaan kylä, joka rakenteilla olevista hotelleista ja baareista päätellen on riippuvainen kesäajan Bailal-turisteista. Nyt paikalla oli tasan kaksi "vitun turistia" :) Vaikka suomalainen talvi tarjoaa vaihtelevasti lunta ja jäätä, oli Baikalin jäätilanne vaikuttava: täysin kirkkaan jään paksuus oli silmin nähtävin 50 cm, ja kuinka monta senttiä jäi vielä jään sineen? Ahtojään tapaiset kasaumat kertoivat jään paksuuden olleen tuon 50 senttiä, mutta viimeaikojen pakkaset ovat varmasti kasvattaneet lukemaa. Baikal talviaikana ei ole varmastikaan ole niin kaunis kuin kesällä.

Irkutskissa tapaamamme kolme englantilaista (Matt, Heather, Rachel) ja yksi hollantilainen "luistelijalupaus" Koon olivat matkalla Pekingiin kuten mekin. Illan mittaan saimme nuorison houkuteltua baariin "ihan vaan parille". Kolmen kaljan ja parin vodkan jälkeen palasimme hostelliin (Downtown Hostel, erittäin mukava henkilökunta!). Aivan yllättäen Jonin johdolla haimme läheiseltä R-kiskalta pari pulloa (2½ litraa) paikallista olutta, joita sivistymeesti nautimme kellon herätykseen asti. Ulkomaiset ystävämme lahtivät kävelemään kohti asemaa, mutta me vanhukset odotimme Ljudmilan pojan päivällä varaamaa taksia. Taksi tuli ja ajoi meidät asemalle, jonne juna juuri saapui. Kännissä kuin Pekingin ankat kipusimme vaunuut ja Kiinalaisessa junassa kun olimme, "paikallinen" vaunuisäntä ohjasi meidät eri hyttiin, kuin lipussa luki....ihan sama...

Aamulla herättyämme tapasimme Irkutskin ystävämme ravintolavaunussa. Koska meillä oli lippu vain Ulan Batoriin ja koska tapaamamme suomalaisen aikataulukirja kertoi seuraavan junan menevän vasta torstaina (ja nyt oli lauantai) oli meidät Mongolian viiden päivän transit-viisumit tiukilla. Ja juttuhan selvisi seuraavasti: muutama sana vaunuisännälle, vastaukseksi saimme "njet, Ulan Bator...Peking ok!" ja hän poistui hytistämme. Hetken päästä hän palasi ja kertoi jatkolipun maksavan $62 per pää. Paria minuuttia myöhemmin raha vaihtoi omistajaa. Vaunuisännän kolleega toi jopa oletetun käsinkirjoitetun matkalipun. Joten päätepysäkiksi vaihtui Peking!

Junassa tapahtunutta: naapurihytin mongolialaisten kanssa tuli nähtyä todelliset pikakännit mongolialaiseen tapaan. Hyttikaverimme kutsui meidät viereiseen hyttiin kavereidensa luokse maistamaan mongolialaista vodkaa, kyytipoikana sorkasta päätellen savustettua porsasta. Vastadrikkinä tarjosimme heille Chymoksen salmiakkilikööriä. Kaadoin kuppiin reilusti tarkoituksena, että kaikki saisivat maistaa. Mutta ensimmäinen heppu huitasi koko kupin kerralla! Ja irvistys oli mahtava! Puoli tuntia myöhemmin oli ensimmäiset käyneet ykäämässä, ainakin paidan vaihtuneesta väristä päätellen. Heikkoja nuo mongolialaiset.. ;)

Mongoliassa junaan vaihdetun ravitolavaunun pitäjä oli tämän reissun ensimmäinen kusettaja. Aamiainen, jossa munakas, pannari, kahvi ja leipä, ja mukaan otetut kaksi mehua ja vesipullo maksoivat muka 50 dollaria!! Ja paskat! Vänkäämisestä huolimatta ukko ei suostunut näyttämään hintoja: "turistihinnat". Lopunperin maksoimme hänelle 25 dollaria. Kiero perkele! Mutta näitä tulee olemaan jatkossakin...

Pysähdyimme Ulan Batorissa puoli tuntia, ihan tarpeeksi näin talviaikaan. Pitää joskus käydä kesäaikana uudestaan, ja EI Ulan Batorissa, vaan jossain ulkopuolella. Matka jatkui kohti Pekingiä!

Koska raideleveys Mongolian ja Kiinan välillä on eri, Mongoliasta Kiinaan tultaessa oli edessä telien vaihto. Se oli jännä tapaus. Pelasimme rajalla Jonin kanssa Yatsya, mutta yhtäkkiä olimme vaunuhallissa. Pääsimme vaunusta ulos. Koko vaunu nostettiin ylös, heti jarruletkujen yms. irroituksen jälkeen vanhat telit työnnettiin uusian alta pois. Ja vaunu alas. Koko hommaan meni 30 minuuttia per vaunu. Tax Freessä sain ekan käsityksen Idän hintatasosta: 1 litra Spriteä, joku makkarapaketti, 6 pussia nuudeleita, sipsejä ja pari bisseä: 3.20€!!

Juna pysähtyi maanantai-aamuna Kiinan muurilla sen verran, että ihmiset saivat muutaman kuvan napattua. Juna saapui Pekingiin klo 14.30, asuttuamme junassa yhteensä n. 150 tuntia eli noin 6 vuorokautta. Pienen etsimisen jälkeen löysimme metroaseman, mutta Joni perkele oli katsonut vaihtolinjan vasta rakenteilla olevasta linjasta!! Mutta tällä tulevalla vaihtoasemalla oli yksi meidän hotellivaihtoehto. Hademen Hotel. 20 euroa per naama per yö kahden hengen huoneesta. Ei paha. Nyt suihkuun ja syömään Pekingin ankkaa!