Nyt nämä reissumiehet ovat lähempänä Amerikkaa kuin Suomea!

Yekaterinanburgissa lippujen osto oli helppo nakki: käännöslirpake "alapeti, kiitos" -lapun kera ikkunaan, passit ja Visa perässä. Luottokortilla maksaminen sai tiskien naiset kerääntymään meidän luukulle. Ehkei Visan vinguttaminen oli kovin yleistä näillä pituusasteilla..?

Juna saapui 23.11 (Moskovan aikaa / +2h paikallista), joten kamat hyllylle ja pikapuoliin nukkumaan (vain koska ravintelivaunu oli kiinni). Edessä oli kaksi kokonaista päivää junailua! Nämä päivät menikin nukkuessa, Yatsya pelatessa (tällä hetkellä erät 6-2 mulle!), musiikkia kuunnellessa ja pikku terroristia nimeltään Kiril(?) komentaessa...

Viimeisenä iltana ennen Irkutskiin saapumista menimme ravintolavaunuun syömään seljankat, kyytipojaksi votkulia kolalla. Tämä saikin minut hiukan väsymään, joten päätin käydä maate. Joni olikin nyt valvonnan puutteessa päässyt irti. Olimme jotenkuten sopineet, ettei miliisien läsnäollessa puhuta suomea, tai yleensäkään mitään, jottei koko ajan ne ole papereita kyselemässä. Muita virkapukuisia koskee sama sääntö, about... Mutta JonyBoy oli mennyt naapurihyttiin, jossa oli pari ilmavoimien MiG-lentäjää (tai ainakin Jonin mukaan). Näiden kanssa Salmelan poika oli sitten kiskonut kaljaa ja räpsinyt kuvia niiden olkamerkeistä. Jollain parin kymmenen minsan pysähdyksellä koko kööri oli hiippaillut aseman takana ostamassa lisää juotavaa. Kaiken lisäksi Joni oli aloittanut keskustelun Venäjän sodasta Dagestanissa ja Tshetseniassa... :)  Heti kun silmä vähän välttää...  ;)

Mulla jäi unet vähiin. Joni piti kohtuu meteliä ja kun sain hänet hiljaiseksi tuli eräältä pysäkiltä viisikymppinen ukko joka aloitti sahaamisen, sitten oltiinkin jo perillä...

Irkutskiin juna saapui klo 7.25 paikallista aikaa. Taksikuskin kanssa oli pikainen vääntö hinnasta (..tu kun mie en osaa tinkiä!). Sadalla ruplalla 5 minuttin matka Hostel Downtowniin. Aikaisesta ajankohdasta jahtuen herätimme virkailijan (Lida) ja saimme huoneen. Kamat nurkkaan ja nukkumaan.

Aamulla, puolilta päivin - miten vaan - herätys ja syömään jotain. Lähistön pizzeria antoi syötävää. Pizzapala oli niin pieni tähän nälkään, että se katosi yhdellä hengityksellä. Lähdettiin kävelemään kohti asemaa ja junalippuja. Nyt oli hiukan hankaluuksia löytää oikea luukku, mutta vartijan/miliisin neuvoilla kiipesimme 3-hallin kolmanteen kerrokseen, jossa odottivat pehmeät sohvat ja kansainvälisten junien luukku. Täällä ei sitten Visa käynytkään, joten pikaista Ryyd-loikkaa bankomaatille rahaa nostamaan. 11.2. klo 1.04 Moskovan aikaa (+5h paikallista) lähtee juna nro 4 kohti Ulan Batoria. Lipun hinta vajaat 3000 RBL. Nyt meillä on alapetit! Niin. tätä on syytä selventää: venäläiset junat ovat aivan saatanan kuumia! Suunton kellon lämpömittari näytti Moskova-Yekaterinburg välillä yläpetillä +31C! Koita siinä nyt mukavasti nukkua.

Huomenna on tarkoituksena käväistä Baikalin rannalla Listvtyankaan. Irkutkshan on 60 kilsaa Baikalin rannalta, mutta siihen laskevan Angara-joen varrella. Irkutskin keli on ainakin mulle pettymys: tänään päivällä -5C, kun olin odottanut yli kolmenkymmenen pakkasia (ja sen mukaan kantanut toppavaatetta). No, aina ei voi saada mitä haluaa...