Joululomilta palatessa oli tiedossa, ettei kovin paljoa ole hommia imuriautoille. Pomo-Allen tuumaili jo ennen pyhiä, että jotkut mahdollisesti pääsee/joutuu "6-wheelereihin", eli lavakuormureiden kuskisi. Minulla oli tuo "pääsee"- menttaliteetti!
Niinhän torstaina sitten kävikin. Aikani Don -sedän kanssa ajeltuamme löysimme Mersu-kuormurin kelpo kuskineen. Mersu siksi, koska siinä on perinteisempi vaihdeloota, vain seitsemän pykälää, kun firman Isuzuissa on ns. Road Ranger -loota, jota myös crashbox:iksi kutsutaan (tulisin oppimaan, miksi!), vaatimattomalla 18 vaihteella.
Sen että olin tunnin ollut "shotgunina" (repsikkana) Yonaalle, tuli soitto, että imuriautoa (ja kuskia) tarvitaan! Niin se loppupäivä menikin perinteisesti...
Perjantaina ajelinkin sitten Mersulla koko päivän. Vähän kantapään kautta piti kaivurityöskentely oppia, mutta hyvin se meni. Suurin ongelma oli kymmenen vuotta wanha Mersuni, joka oli tehoton ja vaihdeloota löysä. Puolen tusinaa kertaa sammutin sen kesken ajon, yleensä keskellä risteystä, kun suunniteltu siirto kolmoselta neloselle antoikin yllättäen tulokseksi vaihteen numero kuusi...
Tämä Mersu ei kuljeta kyydissään rahamiehiä, vaan
10 tonnia miehekästä lastia: soraa tai lohkareita!
Lauantaina nukuin pommiin; heräsin 10 vaille kuusi. Puolta tuntia myöhemmin oli jo varikolla, mutta kaikki Mersut olivat menneet. Taas-yksi-pomo -Jason kysyi, notta haluanko kokeilla Isuzua? Sehän periaatteessa toimii kuten vapaapalokunnan vanha Scania: ensin LO-alueella vaihteet läpi, sitten HI...sama juttu. Jokainen vaihteen pystyy vielä puolittamaan, mutta onneksi tähän nappiin ei tarvinut puuttua!
Kyllä hävetti! Oli kaduilla sellainen meteli ja rääske, että! Kuten kaikki kodin pikku rekkakuskit tietävät, pitää crashboxeilla antaa kytkimellä niin sanottu kaksoispoljenta, ja alaspäin vaihdettaessa vielä vähän kierroksia. Kun periaatteessa "vain" kahdeksalla vaihteella pärjää, ja tehokas kierroslukualue on noin 500 rpm:n sisällä, ja lisäksi kun konepeiton alla hirnuu 450 hevosta, oli jokaiselle vaihteelle aikaa noin kaksi sekuntia! Itse vaihtamiseen meni sama aika! Kierokset piti olla just eikä melkein, ja miulla osan aikaa oli tuo "melkein". Loppupäivää kohden alkoi mennä jo paremmin... Alaspäin vaihtaminen on vielä hankalaa. Kun pitäisi olla kolme jalkaa: yksi kaksoispolkee kytkintä, yksi jarruttaa, ettei mene mummot kumoon ja yksi antaa kaasua, että vaihdeloota ei antaisi turhan paljon desibelejä...
Eikä tässä vielä kaikki! Jopa ennen liikkeelle lähtöä, ekaa pykälää laittaessa loota räiskyi pahasti. Ekan kerran elämässäni piti lukea kulkuneuvon käsikirjaa! Vaihdevivun sivussa on pieni nappi: kytkinjarru. Tällä pysäytetään vaihdelaatikon uumenissa olevat näppärät pikku hammasrattaat ennen ensimmäisen vaihteen valitsemista... Kukahan piru tämän laatikon aikanaan on patentoinut...???
Tarpeeksi tekniikkajargonia...Tomppa-setä lähtee nyt p...itsalle! :)
Niijoo: ajelin jonkin aikaa 40-tonnista kaivuria! Menin yhdelle hiekkavarikolle lastia hakemaan ja siellä se yksinään jökötti hiekkakasan päällä kutsuvasti, avaimet virtalukossa. Viitisen minuuttia rakentelin hiekkakakkuja, ennenkuin parempi kuski saapui. No oli miulla tavallaan lupa: mulkku-pomo Derek kysyi, notta osaanko kaivuria käytellä? Sanoin, että en, mutta kohta mielellään kyllä! Tavallaan lupa tuli, koska hiekkavarikolla ei ollut kuskia väijyssä, jokainen otti soransa itsenäisesti... Kiva laite oli se!
Kommentit