Joni on varmaan satuttanut päänsä. Jo neljäntenä aamuna peräkkäin on Salmela ollut miuta herättämässä. Kuten nyt perjantainakin. Päivän ohjelmassa oli Erhain järven ympäriajo. Dalin naapurikylästä veneellä järven ylitse ja rantaa seuraillen pohjoisen kautta takaisin Daliin. Aamiaisen jälkeen menimme kysymään fillareita vuokralle viereisestä vuokraamosta. 15 yanilla per päivä (+200 yania vakuudeksi) saimme molemmat loppuun poljetut maastopyörät. Kysyttyämme vuokraamonpitäjältä lauttajutuista tarjoutui hän viemään meidät lautalle ja puhumaan meille liput puoleen hintaan (50 yania). Kävihan se meille. Tässä vaiheessa laitoin puhelimen GPS:n päälle. Vuokraaja kertoi matkan olevan n. 50 kilometriä. Ei se mitään, olimme varanneet tälle koko päivän. Kello oli 11.55

Dalista oli viitisen kilsaa alamäkeä veneen lähtösatamaan. Pienellä juoksulla ehdimme veneeseen. Se lähti hiukan eri suuntaan mitä olimme suunnitelleet, joten matkamme alkoi vähän etelämmästä. Reilun vartin matkan jälkeen saavuimme rantaan. Laituri oli jonkinlaisen temppelin alla ja sinne veivät portin kautta vain yhdet portaat ja porttia vartioi mies. Pienen häslingin ja viittoilun jälkeen ostimme 10 yuanin liput temppelialueelle, jotta pääsisimme jatkamaan matkaa. Jatko enteili tulevaa: Parin kymmenen metrin nousu rappusia pitkin fillarit olalla. Parin valokuvan jälkeen jatkoimme matkaa. Temppelin ollessa niemen nokassa, kallion huipulla, alkumatka oli alamäkeä.

Matka jatkui kauniissa maisemissa pitkin järven rantaa. Aina muutaman kilometrin välein oli jonkinlainen pikkukylä. Matkan edetessä, välillä ylämäkeen, toisaalta vauhdikkaaseen alamäkeen, olivat "Heloo!" -huudot tuttuja. Lähes aina ohittaessamme pikkulapsia, kiljaisivat he meille tuon tervehdyksen. Meidän vastatessa maan kielellä "Ni hao!", sai se aikaan naurua! Järven tämän puolen ollessa hiukan hankalan matkan takana, ei turisteja niillä main ole liikaa pyörinyt. Ihmiset olivat aitoja, turistirihkamaa ei myyty kolmen metrin välein ja ME olimme nähtävyys!

Matkan edetessä alkoi väsy painamaan meitä "toimistopellejä". Mutta koska aikaa oli tarpeeksi, pidimme taukoja aina kun siltä tuntui tai näkyvissä oli jotain mielenkiintoista. GPS:n trippimittari kasvoi kasvamistaan: 19, 27, 33, 39 kilometriä. Alkoi tuntua ettei järven pohjoiskärki tule ikinä vastaan. Kuljettuamme taas muutaman kylän ja paikallismarkkinan lävitse, tuli eteen hiukan isompi kylä leveällä ja uudella asfaltilla. Olimme päässeet noin puolimatkaan, Erhain pohjoispäähän.

Aikaisemmin ostetut ja samantien syödyt vohvelit ja vielä mukana kulkevat banaanit pitivät meissä virtaa yllä. Järven länsisivua kohti etelää (ja Dalia) kulki vilkas ja hyväpintainen maantie. Välillä tuhannen turhaa karttaa tutkiessamme päättelimme matkaa olevan jotain parikymmentä kilsaa. Istumalihaksia kuluttavan tunnin polkemisen jälkeen edessä oli kyltti "Ancientcity of Dali 23 km". Aaargh! Edessä oli vielä kolmatta tuntia moottoriliikennetietä, jossa koululaiset Helloo-huutoineen, bussit, kuorma-autot, diesel-maatalouskäkättimet ja me tuskaisimme kankkuinemme siinä kaiken seassa taistelimme tilasta pientareella.

Kilometri kilometriltä Dali läheni. Alkumatkaa auttanut myötätuuli oli kaikkien sääntöjen mukaisesti kääntynyt vastaiseen ja piruuttaan vielä voimistunutkin. Kieltämättä muutaman kerran meillä kävi mielessä liftata jonkun käkättimen kyytiin, mutta sisu ei antanut periksi. Dalin kulmilla kaiken kruunannut sadekaan ei vaikuttanut itsepäisiin polkupyöräilijöihin. Viimeisenä koetinkivenä oli rantatieltä nouseva etappi kaupunkiin (50 metriä, muutama kilsa pituutta) ja olimme perillä!! Kello oli 19.30 ja GPS:n matkamittari näytti reilut 88 kilometriä (josta venematkaa n. 4 km)

Vaihdettuamme kuivaa ylle, menimme syömään ja saman tien takaisin. Kävin suihkussa ja uni tuli noin vartissa...