Nyt on taskussa bussi lippu takaisin. Ei pitkän matkaa, mutta kuitenkin... Sunnuntai-aamuna lähtee bussi kohti Pulau Penangia (saari lähellä Butterworthia), jossa jatkan/aloita Indonesian viisumirumban. Koska Indonesian viisumia varten tarvitsee meno-paluulipun, niin sen hommaaminen on helpompaa Penangin Georgetownissa. Samalla kertaa saan meno-paluu -laivalipun (käytän vain menon) ja viisumikäsittelyn.

Täällä Kuala Lumpurissa laivalippujen hankkiminen olisi lopunperin ollut hankalampaa. Lähin satamakaupunki Melaka on 2 tunnin päässä ja siellä olisi saanut lippuja Sumatran eteläosaan, kun mulla suunta olisi pohjoiseen Toba-järvelle. Teen sen pohjoiseen suuntautuvan liikkumisen mieluummin Malesian puolella.

Niin...vaihtoehdothan ovat seuraavat:

a) 60-päivän viisumi. Otan Penangista laivan Medaniin ja sitä kautta Toballe. Sieltä sitten hissukseen etelää kohti.

b) 30-päivän viisumi. Toba-järvi jäänee pois kuvioista, kuten myös Sumatran saari. Viettänen hetken vielä Malesiassa (Cameron Highlands?) ja siirryn etelä-Malesian, ehkä Singaporen kautta suoraan Javalle. Molemmissa tapauksissa kierrän alkukesän maanjäristysalueet kaukaa, siellä kun oletettavasti ei mikään toimi.

Hiukan on ees-taas sahaamista, mutta ei tuossa tule kun viiden tunnin kierros. Ei paha näillä aikatauluilla...

Kuala Lumpur tuntuu mukavalta kaupungilta. Shaisse ei haise ja roskat pääosin ovat 20 metrin välein olevissa roskakoreissa. Ihmiset ovat mukavia ja turistituputusta ei ole niin paljoa, kuin Bangkokissa. (Odotan kuitenkin sitä päivää, kun saavun Australiaan ja en ole enää turisti(n näköinen). Toim.huom.) Täällä erityisen mukavia ovat ilmastoidut ulkotilat! Petronas Towerin oven edusta ja useamman hotellin edessä on mukavan viileää. "Höh, ilmahan tulee rakennuksen sisältä, oven kautta..." sanoo joku. Ei ole näin, kaikissa tapauksissa ovet ovat olleet kiinni, ja silti olo on vilpoisa. Lisäksi joidenkin liikkeiden edessä kadulle puhaltaa viileää vesisumua. Oikein mukavaa täällä 35 asteen lämmössä..!