Taas vaihteeksi junaan. Lipun osto Pekingissä oli selvää kauraa: kirjoitimme lapulle vain "--> Pingyao 16.2.2006 19:00 N203" Sitten eri lapulla meillä oli hoettavaksi "ying wo" eli halvempi makuuluokka. Päästyämme luukulle annoin lapun tätille ja aloin hokemaan "Pingyao...ying wo" jne.  :)  Minuuttia myöhemmin meillä oli liput käsissä! Helppo homma vaikka ei osaisikaan...

Illalla katsastimme erään Lonely Planetissa mainitun baarikadun. Hotellilta taksi sinne maksoi 20 yania (2 euroa), matkan ollessa 11 km. Heti taksista päästyämme alkoin hyeenojen hyökkäys: "kom tu sii mai baar, leidibaar, luuka luuka...". Näitä riitti koko ajan. Kiilasimme itsemme yhteen baariin turvaan kaljalle. Tästä baarikadusta ei sitten muuta. Sen pituus oli varmaan 300 metriä ja baareja oli vain yhdellä puolella. Länkkärimatkaajille tehtyjä: 90-luvun popitusta, kaljamainoksia ja lady-bareja tarjottiin kovasti.

Seuraavana päivänä oli ohjelmassa parturi. Mutta ensin myöhäinen (klo 14) aamupala vanhassa kaupungissa. Vanha Peking oli sitä Kiinaa, jota mie olin odottanut: kapeita kauppakujia, värivaloja, meteliä, IHMISIÄ, suhinaa. Tarjolla oli kaikkea "turistiroinaa"; vaatteita, kelloja, levyjä, taidetta, sillä erolla, että näitä ostivat paikalliset. Kaikki tietysti aitoja kopioita. Joni osti aidon näköisen, mutta hyvän tuntuisen tuulitakin aamupalapaikkamme viereisestä putiikista.

Paluumatkalla saimme sitä mitä me kaksi karvaista matkaaja tarvitsimme (tällä hetkellä): internet-kahvila ja parturi. Jälkimmäisessä oli varmaan ollut tylsä päivä, koska saimme tässä trendipaikassa pienen hulinan aikaan. Saattajaa ja huolenpitäjää riitti pari kummallekkin. Molemmilta parta pois perinteisellä partaveitsellä ja mulle "peruslyhennys" ja Jonille sivujen tasaus tjsp. Hintaa tuli 6 euroa per nuppi.

Samana iltana tsekkasimme toisen paikan, joka oli epänääräisesti mainittu vain parilla lauseella LP:ssä. Saimme ulkomaiset kaverimmekin mukaan (Matt, Rachel, Heather ja Koen) ja tapasimme heidät oletetun baarikadun läheisellä metroasemalla. Matkaa tälle kadulle tulikin sitten enempi mitä kartta antoi ymmärtää. Välillä hiippailimme pimeillä sivukujilla ja lopulta naisväki alkoi kyselemään notta paljonko matkaa. Tämä kartalla nimetös baarikatu alkoi pimeänä kujana, mutta lopulta alkoi näkymään valoa. Älämölötarjonta oli minimaalista, koska katu sijaitsee pienen järven rannalla jonkinlaisen kävelymatkan päässä kulkuyhteyksistä. Ylimääräistä ruuhkaa ei ollut, koska keli oli tuulinen ja turistikausi ei ole vielä päällä. Parin baarin jälkeen hypättiin taksiin ja mentiin porukalla ulkomaalaiskavereiden hostellin baariin juomaan yhdet 0.633 kokoa olevat juomat hintaan 5 yania (50 centtiä). Heidän hostelli oli samalla kadulla kuin olimme päivällä hiippaileet, eli Pekingin vanhan kaupungin alueella.

Junan lähtöpäivänä oli ohjelmassa vapaata liikuntaa. Hiippailimme sen päivän Pekingin bisnesalueella ja high-end-ostareissa, jossa kopioiden määrä oli silmin nähtävin pieni, olematon. Ennen läntiselle asemalle lähtöä haimme kantamukset hotellin säilöstä ja hyppäsimme taksiin. Jonkinlaisen pienen ketunlenkin jälkeen pääsimme asemalle, matkaa 13 km ja hintaa 3.20 euroa. Ostimme marketista evästä. Täälläkin oli nähtävissä tyltä työpäivä(tm): yksi mimmi seurasi meitä koko ajan ja toinen haki "hurrikassini" tiskin taakse, ettei pikku kätöseni väsy. Pois lähtiessä he olivat kauniissa rivissä ja toivottelivat illanjatkot.

Asema olikin paljon suurempi, mitä takaovi antoi luulla. Kolme paikallista tyttöä avustivat ystävällisesti meidät varmaan puolen kilsan päähän etuovelle. Juttujen mukaan Kiinassa on jokaisena hetkenä 10 miljoonaa ihmistä junissa. Tämä on helppo uskoa: ihmisiä oli aivan simona! Odotushalleja tässä kompleksissa oli 13 ja jokaisessa oli neljä uloskäyntiä kahdelle raiteelle. Meidän hallissa oli varmaan pari tuhatta ihmistä odottamassa juniaan. Junamme oli pituudeltaan about 17 vaunua pitkä, joista 8 kappaletta istumavaunuja. Meidän paikat olivat ns. hard-sleeper-vaunussa. Näissä on avo-osastot, kuusi punkkaa kussakin (kolme päällekkäin). Matkatavarat toisella sivulla kulkevan käytävän päälle tai alimmaisen punkan alle. Punkkien hinnoittelu riippuu pääntilasta: alimmaisella pystyy normaali ihminen istumaan suorassa, ylimmäisessä kyljen kääntäminen on isolle ihmiselle hankalaa. Meidän paikat olivat keskellä. Näissä vaunuissa kulkee tavallinen kansa: oli mummo ja pappaa, työläistä ja perhettä, opiskelijaa. Valot ja taustamusiikki sammui klo 22.

Herätys oli miehekkäästi klo 4.30, koska juna saapui Pingyaohon 5.30. Junassa oli muuten pirun kylmä! Pimentoon jäi oliko jossain joku vika, vai onko se vain maan tapa. pingyaon juna-asemalla oli vastassa pieni parvi majapaikan tarjoajia. Näistä valitsimme Harmony Guesthousen. Emme saaneet heti huonettamme, joten nukuimme klo 11 asti muualla. Saimme huoneemme ja lähdimme kaupungille syömään.

Pingyao on kiinalaisittain pieni paikka, vain 40.000 asukasta. Erikoisen tästä tekee kaupungin keskustaa kiertävät kymmenmetriset täysin säilyneet muurit jostain 300-luvulta. Muurien sisällä kaupunki ei ole muuttunut juurikaan perustamisen jälkeen. Tottakai julkisivut ovat saaneet ehostusta matkailijoiden takia, mutta perusilme on tuhannen vuoden takaa: vanhat katukiveykset ja sadevesiojat, kellotorni ja kapeat kujat ovat kuin historiankirjasta.

Kiertelimme tämän päivän jalkaisin ja huomenna otamme varmaan vuokrafillarit ja lähdemme kaupungin ulkopuolelle. Matka täältä jatkunee sunnuntaina Xi'anin kautta Chengduhun (pari päivää junassa?), josta muutama kymmenen kilometriä pohjoiseen vehreälle ja vuoristoiselle luostaripaikkakunnalle, jonka nimeä en nyt muista. Näin teemme, JOS saamme liput. Saattanee olla hankalaa, mutta vierastalon isäntä lupasi hommata meille jotain. Katotaan miten ukkojen käy...